Jyrki Väisänen vietti matkalaukkuelämää, mutta isän kuolema sai hänet palaamaan Suomeen — koti löytyi isovanhempien vanhalta tilalta

16.7.2017 7:03
Kuva: Vesa Vuorela
Elokuva- ja televisiokäsikirjoittaja Jyrki Väisänen on käsikirjoittanut muun muassa Kaksi tarinaa -rakkaudesta elokuvaa.
Elokuva- ja televisiokäsikirjoittaja Jyrki Väisänen on käsikirjoittanut muun muassa Kaksi tarinaa -rakkaudesta elokuvaa.

Elokuva- ja televisiokäsikirjoittaja Jyrki Väisänen oppi ahtamaan elämänsä matkalaukkuihin jo nuorena.

Eniten pelotti, alkaako yksinäisyys ahdistaa. Että jämähdänkö tänne yksin.

JyrkiVäisänen

Väisänen syntyi Södertäljen kunnassa lähellä Tukholmaa. Hän ehti varttua nelivuotiaaksi, kun perhe muutti ensin Sotkamoon ja sieltä pian Nummi-Pusulaan, jonne vanhemmat perustivat oman ravintolan.

— Siihen aikaan Nummi-Pusula oli hurja paikka. Iltaisin oli paljon tappeluita. Vanhemmillani oli hankalaa, koska yhden täytyi olla kotona hoitamassa minua, ja toinen pyöritti yksin ravintolaa, Väisänen sanoo.

Eräänä päivänä vanhemmat kuulivat, että joku oli tapettu läheisen ravintolan portaille. Muuttoautoa tarvittiin jälleen.

Seuraavaan kotikaupunkiin Karkkilaan syntyi uusi ravintola, mutta vain hetkeä myöhemmin Suomeen iski lama. Ravintola meni nurin, ja perhe muutti Helsinkiin.

Isoisä toivoi juoksijaa

Jatkuva muuttaminen synnytti irrallisuuden tunteen. Pysyvät asiat olivat elämässä vähissä, mutta yksi niistä oli isovanhempien kotitila Ristiinan Someenjärvellä. Kesälomat ja monet joulut kuluivat maaseudun mummolassa.

Isoisä oli sodan käynyt mies, joka purki energiaansa metsätöihin. Tilan pellot oli jo myyty naapureille ja lehmistä ja hevosestakin luovuttu, mutta tekemistä riitti silti.

— Isoisällä oli kaksi asiaa, joihin hän yritti innostaa minua. Yksi oli pitkän matkan juoksu ja toinen työnteko. Juoksua kokeilin, mutta työstä en innostunut. Halusin mieluummin mennä uimaan, enkä niittää viikatteella. Isoisä sanoi, että olen työrajoitteinen.

Se lause istui osana Väisäsen identiteettiä pitkään. Lapsena Väisänen oli hyvä koulussa, mutta huolimaton. Oppikirjat olivat joko koulussa tai kotona riippuen siitä, missä poika itse oli. Kirjat olivat aina toisaalla.

Lukiossa syttyi palo kirjoittamiseen. Proosa ei lopulta innostanut, joten Väisänen päätti opiskella ammattikorkeakoulussa elokuvakäsikirjoittamista. Hän valmistui medianomiksi vuonna 2009.

Saksan kautta Islantiin

Valmistumisen jälkeen Väisästä alkoi kutitella tunne, että oli aika vaihtaa maisemaa. Silloinen tyttöystävä sai opiskelupaikan Berliinistä, joten Väisänen muutti hänen kanssaan Saksaan.

— Myin Rickenbacker-kitarani, ja elin niillä rahoilla muutaman kuukauden. Sain myös elokuvasäätiöltä apurahoja parin pitkän leffan kehittelyyn, mutta ne eivät koskaan päätyneet tuotantoon.

Keväällä 2010 Väisänen pestautui riksakuskiksi. Hän ajeli polkupyörätaksilla kaupunkikierroksia ja esitteli saksaksi Berliinin nähtävyyksiä.

Jos oli hiljainen päivä, hän istui riksan takapenkille ja kirjoitti. Huhtikuussa Eyjafjallajökull-tulivuori purkautui Islannissa ja lamautti lentoliikenteen. Hiljaisia päiviä riitti.

— Se taisi olla pieni etiäinen. Innostuin tulivuorista ja Islannista.

Berliinissä valmistui käsikirjoitus elokuvaan Kaksi tarinaa rakkaudesta, jonka Väisänen kirjoitti yhdessä norjalaisen Eirik Svenssonin kanssa. Samaan aikaan Väisäsen oma rakkauselämä oli kuitenkin kuihtumassa.

Isän sairaus toi kotiin

Kun seurustelusuhde kariutui, Väisänen lähti Islantiin vapaaehtoistöihin. Hän työskenteli kesän maaseutuhotellissa Länsivuonoilla ja muutti syksyllä Reykjavíkiin.

Väisäsen aikomuksena ei ollut jäädä Islantiin, mutta saari lumosi miehen. Kuukaudet vierähtivät vuodeksi ja vuosi toiseksi.

Kesällä 2014 Väisänen työskenteli kiveysfirmassa, joka oli juuri saanut ison projektin hoidettavakseen. Yritykseltä oli tilattu kiveykset yhdelle Reykjavíkin pääkaduista.

Puhelimen ääni keskeytti työnteon.

— Isäni soitti minulle Suomesta ja sanoi, että hänelle oli luettu madonluvut. Syöpä oli levinnyt laajalle.

Isä kuoli syyskuussa. Hautajaisten jälkeen Väisänen vietti päiviä äitinsä luona Tohmajärvellä, kuljeskeli metsässä ja mietti asioita. Hän huomasi kaipaavansa Suomeen.

— Tajusin periväni osan isäni vanhasta kotitalosta Someenjärvellä. Soitin tädilleni ja kysyin, sopisiko hänelle, jos muutan taloon. Täti oli onnessaan. Hän oli unelmoinut jo pitkään, että muuttaisin sinne.

Alku oli hankala

Marraskuussa Väisänen seisoi uuden kotinsa rappusilla. Talo oli ollut tyhjillään neljä vuotta, mutta täti oli pitänyt kiinteistöstä huolta.

— Vasta myöhemmin ymmärsin, kuinka hurjaan tilanteeseen olin itseni heittänyt. Isä oli vasta kuollut, olin eronnut Islannissa tapaamastani naisesta ja muuttanut yksin maalle.

Maaseudun talvinen pimeys oli yllättävän lohduttavaa. Yllä avautui kirkkaana säihkyvä tähtitaivas ja ilmassa oli seikkailun tuntua.

Väisänen opetteli käyttämään leivinuunia ja hoitamaan vanhan talon askareita.

— Talvi oli itsetutkiskelun paikka. Usein mietin, lähtisinkö pois, mutta missään vaiheessa en tehnyt lopullista lähtöpäätöstä. Eniten pelotti, alkaako yksinäisyys ahdistaa. Että jämähdänkö tänne yksin.

Väisänen piipahti silloin tällöin Helsingissä, ja ystäviä kävi kylässä. Se helpotti. Kevättä kohden hän innostui uusista projekteista. Pikku hiljaa alkoi olla varmaa, että entisestä mummolasta tulisi oma koti.

Mielessä oli muotoutunut unelma taiteilijaresidenssin perustamisesta. Islannissa Väisänen oli nähnyt pienissä kylissä sijaitsevia taiteilijayhteisöjä, ja ajatus sellaisesta kiehtoi. Yhdessä tädin ja muutaman ystävän kanssa syntyi kulttuuriyhdistys Mäki, pelto ja metsä ry.

Rakkaus löytyi juhlista

Juhannuksena 2015 Väisänen päätti järjestää juhlat kavereilleen. Hän kutsui Someenjärvelle lähimpiä ystäviään, ja sana juhannusjuhlista levisi.

Erään ystävän mukana juhliin saapui myös Saara Laakso.

Väisänen ja Laakso huomasivat pian, että heidän välillään oli muutakin kuin kaveruutta. Laakso asui tuolloin Helsingissä ja sitten Jyväskylässä, mutta kaksikko matkasi ahkeraan paikkakuntien välillä.

Samalla Väisänen puuhasi Ristiinassa talkooporukalla Yöveden kansanjuhlaa. Elokuussa Astuvansalmen kalliomaalausten edustalle tuotiin kelluva lauttakahvila ja katsomo. Paikalle tuli 300 ihmistä katsomaan taidetta, seuraamaan tanssiesityksiä ja viihtymään.

Tapahtuman menestys yllätti järjestäjät täysin.

Tulevaisuus maaseudulla

Taiteilijaresidenssi sai viime kesänä ensimmäiset vieraansa, kun kolme taiteilijaa majoittui tilalle.

Työn alla on parhaillaan monta isoa käsikirjoitusprojektia, mutta lisäjännitystä arkeen tuo myös uusi elämänvaihe. Tänä keväänä Laakso muutti Väisäsen luo Someenjärvelle. Syyskuussa perheeseen on tulossa vauva.

— Asumme lapsen ensimmäisen vuoden osaksi Helsingissä, jossa meillä on tukiverkosto. Olemme Saaran kanssa kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kunhan lapsi kävelee, siirrymme pysyvästi Someenjärvelle.

Sitten matkalaukku saa jäädä varastoon.

Luonnossa on jotain pyhää

1| Mikä elämässä on tärkeää, Jyrki Väisänen?

— Elämässä on tärkeää se, että saa toteuttaa itseään. Ihmisellä on oltava mahdollisuus seurata mielijohteitaan. Kirjoittamisessa se tarkoittaa sitä, että uskaltaa lähteä seuraamaan ideaa, antaa sille aikaa ja katsoa, mihin se vie.

Kun perheeseen tulee lapsi, mielijohteiden seuraaminen varmasti muuttaa muotoaan, mutten usko, että se kokonaan katoaa. Unelmoiminen on minussa niin syvällä, että se siirtyy ehkä lapsellekin. On kiinnostavaa päästä pohtimaan isoja kysymyksiä uudesta näkökulmasta yhdessä lapsen kanssa.

2| Mihin uskot?

— Uskon ihmisen kykyyn ja haluun pyrkiä hyvään. Ihminen on itsensä mittari. Täytyy uskoa, että vaikka välillä huonolta näyttääkin, ihmiset ovat kykeneväisiä ylittämään pikkumaiset ristiriidat.

En ole uskonnollinen. Omalla kohdallani tietynlaiset mystiset kokemukset liittyvät metsään. Luonnossa on jotain pyhää.

3| Jos saisit muuttaa yhden asian Suomessa, mikä se olisi?

— On hankala päättää, minkä kokoluokan asian haluaisin muuttaa. Toivoisin, että hakkuukäytäntöjä muutettaisiin ja avohakkuista luovuttaisiin. Metsänpohjaa pitäisi arvostaa nykyistä enemmän. Hakkuut kuvastavat sitä samaa ahneutta, joka heijastuu ihmisiinkin. Ihmisestä ja metsästä on saatava kaikki mahdollinen irti.

Nuorena ajattelin, että vallankumous olisi ratkaisu moniin asioihin, mutta nykyään uskon, että muutosten on tultava yhteisten päätösten kautta. Vallankumoukset johtavat vain siihen, että alamme taistella toisiamme vastaan.

Jyrki Väisänen

Syntynyt 6.6.1983 Södertäljessä Ruotsissa, jonne vanhemmat olivat muuttaneet joitakin vuosia aiemmin.

Elokuva- ja televisiokäsikirjoittaja, medianomi. Kirjallisuustieteen opintoja Helsingin yliopistossa.

Käsikirjoittanut yhdessä Eirik Svenssonin kanssa elokuvan Kaksi tarinaa rakkaudesta (2012) ja Norjassa palkitun lyhytelokuvan Pieniä iloja (2006).

Kirjoittaa parhaillaan Koukussa-televisiosarjan toista tuotantokautta.

Järjestänyt Yöveden kansanjuhlan (2015) sekä Väärät merkkitulet -juhannustapahtuman (2016).

Perheeseen kuuluu avopuoliso, syyskuussa syntyvä vauva ja Vili-kissa.

Harrastaa musiikkia.

JANNIKA MELKKO