Kolumni: Maakrapu meritunnelmissa

16.7.2017 13:15

Mikä tästä saaren tekee? ihmetteli takavuosina tilausajokyydillä Kotkansaarelle kuskattu valtakunnansarjan poliitikko. Olisikohan se tuo joka puolelta ympäröivä meri, vastasi meri- ja satamakaupunkiin tykästynyt uudisasukas.

Matkapahoinvointilääke Postafen kulkee mukana vähintään henkisenä tukena myös Tallinnan-laivalla.

Tällä superviikolla meri on tullut taas kotkalaisen iholle. Itsellä se tuntuu ylpeytenä ja haikeutena. En ole koskaan kuulunut siihen kotkalaisrotuun, joka haluaa meripäivähulinaa pakoon, vaan olen imenyt sitä joka solullani — kulttuuria, viihdettä, ihmisiä. Merikaupungin kasvatti on saanut röyhistää rintaansa: minun kaupungissani tämä kaikki!

Haikeus liittyy tosiasioiden tunnustamiseen:

Lapsuudessa ja nuoruudessa nukuin jokakesäiset muka tylsät merimatkat itäisen Suomenlahden saariin, viisaampi olisi ammentanut kaikki mahdolliset opit vesillä liikkumisen ja moottoriveneilyn saloista.

Muinoin kotkalaisen Kristina Cruises -varustamon m/s Kristina Reginan halkoessa Joonianmeren aaltoja, pidin parempana tehdä useampituntisen patjanmakuutestin hytin punkassa. Matkakumppani, Sisä-Suomen kasvatti kävi välillä vilpittömästi ihmettelemässä, miksi ihmeessä laivan baarissa ei hänen lisäkseen viihdy kuin baarimikko, risteilyisäntä ja orkesteri.

Matkapahoinvointilääke Postafen kulkee mukana vähintään henkisenä tukena myös Tallinnan-laivalla.

Maakrapu mikä maakrapu, mutta ihan paatuneeksi sellaiseksi en suostu. Nenä nappaa suolaisen veden tuoksun, tuntoaisti muistaa kallion paljaan jalan alla. Jos joku joskus kysyisi, mikä on sielunmaisemani, vastaisin, että luonnon silottama auringonlämpöinen rantakallio, tyynellä säällä mutta meren saaren tuulenpuoleisella rannalla.

Kirsi Mäkinen
Kirjoittaja on Kymen Sanomien tuottaja.