Elokuva

Vuoden viilein leffa

21.7.2017 4:00
Kuva: WILSON WEBB
Baby (Ansel Elgort) on musikaalinen pakoautokuski. Jamie Foxx, Eiza González ja Jon Hamm näyttelevät pankkiryöstäjiä.
Baby (Ansel Elgort) on musikaalinen pakoautokuski. Jamie Foxx, Eiza González ja Jon Hamm näyttelevät pankkiryöstäjiä.

Edgar Wright on rakentanut uransa nopeatahtisilla ja toiminnallisilla komedioilla. Ohjaajan uusin ja ensimmäinen yksin kirjoittama elokuva Baby Driver on kunnianosoitus 1970-luvun takaa-ajoelokuville.

Wrightin elokuva on rakkauskirje amerikkalaisen elokuvan aikakaudelle, jolloin valkokankailla särkyivät tuulilasit ja sydämet.

Vaikka mukana on huumoria, on pääpaino tällä kertaa musiikin ja toiminnan yhdistämisellä. Se tehdään uskomattoman hienosti.

Ansel Elgort tekee vaikutuksen Baby-nimisenä pakoautokuskina. Lääkkeenä pahaan tinnitukseen hän kuuntelee jatkuvasti musiikkia. Kun tien päälle löytyy oikea kappale, ei ratin takaa voisi löytyä parempaa kuskia.

Doc (Kevin Spacey) on kerännyt ympärilleen joukon kirjavia rikollisia, joita näyttelevät mahtavasti muun muassa Jon Hamm, Eiza González ja Jamie Foxx.

Kun kuvioihin ilmestyy kahvilan nätti Debora (Lily James) ja keikat muuttuvat turhan vaarallisiksi, alkaa Baby pohtia tulevaisuuttaan.

Jännitys nousee tasaisesti, kun rikoskumppanit muuttuvat hiljalleen coolilta tuntuvista tyypeistä selviksi psykopaateiksi. John Hammin näyttelemällä Budylla on elokuvan mielenkiintoisin kehityskaari.

Kun takaa-ajot alkavat, pitää nappikuulokkeissa soida esimerkiksi Jon Spencer Blues Explosion tai Queen. Kohtaukset on leikattu rytmin mukaan kuin pitkät ja intensiiviset musiikkivideot. Äänileikkaus ja tehosteet rytmittyvät täsmälleen oikeisiin kohtiin. Informaatiota on toisinaan niin paljon, että kaikkien pikku elementtien huomaaminen voi vaatia pari katsomiskertaa.

Musiikki on rauhallisemmissa kohtauksissa vahvasti mukana, joko dialogissa tai taustalla petailemassa salakavalasti tulevaa. Muutamassa dramaattisessa kohtauksessa katsoja jakaa Babyn tinnituksen.

Erillään kaikki selitykset, vitsit, machoilevat rikoskliseet ja sentimentaaliset eleet eivät ehkä toimisi. Kun ne on aseteltu hyvän rock-levyn ajatuksenvirralla, kaikki loksahtaa paikoilleen.

Wrightin elokuva on rakkauskirje amerikkalaisen elokuvan aikakaudelle, jolloin valkokankailla särkyivät tuulilasit ja sydämet, ilman liian laskelmoivaa yritystä nolata edellisen kesän kassamagneetti. Ajalle, jolloin elokuva pystyi nojaamaan idealle pojasta väärällä puolella lakia. Pojasta, joka rakastuu tyttöön ja ajaa todella nopeasti autolla.

Vaikka Hollywoodissa kaikki, mikä on vanhaa, on uutta taas, ei Baby Driver ole nostalginen kokoelmalevy. Se on puhdasta elokuvantekemisen ja katsomisen iloa ilman teeskentelyä.

Pitää vain muistaa leffateatterilta kotiin ajaessa olla varovainen kaasujalan kanssa. |

Timo Alho

VIISI TÄHTEÄ

Hyvää: Hurjaa vauhtia ja loistavaa musiikkia. Varsinkin Elgortin ja Hammin roolisuoritukset.

Huonoa:

Erityistä: Kaikki elokuvan autostuntit on aitojen kuskien suorittamia. Elokuvassa ei ole lähes lainkaan tietokone-efektejä.