Artikkelit joissa on tagi ‘pitkä matka’

MM-kisoihin

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannus on juhlittu ja suunnistajien festarit tai mökkijussit vietettiin MM-katsastusten merkeissä siellä kuuluisalla susirajalla. Ensin aattona keskimatkan näyttämö sijaitsi lähellä Juukaa ja sunnuntaina pitkää matkaa katsastettiin Ilomantsin Petronkankaalla. Jos joku luulee Joensuun sijaitsevan kaukana itärajalla niin kannattaa käydä tutustumassa, aika pitkään saa vielä ajella itään pitkin hiekkateitä järvien kirjomissa metsissä eikä rajalla olla vieläkään. Eli suomeksi sanottuna: takana juhannuksen keskikesän henkeen upeasti sopiva viikonloppu Kolin lähistöllä luonnon, rauhan ja aurinkoisen sään keskellä.

Alkukausi on ollut vaikea, vaikka kisailu alkoikin esimerkiksi juoksija Niclas Sandellsin kanssa samaan aikaan. Huhtikuun alussa reisiluun yläpäästä löytyi edelliskevään tapaan samasta paikasta alkava rasitusmurtuma ja juoksutauon jälkeen taiteilu on jatkunut edelleen. Toisaalta monipuolista harjoittelua on kertynyt reilusti syyskuun lopusta asti eli kunhan ne pohjat saa ja ehtii käännettyä juoksuun…

Perjantain keskimatka muodostui katastrofiksi. Kisa lähti hyvin käyntiin, mutta kahden ison virheen myötä tiesin hyvän MM-näytön jääneen johonkin Tahkovaaran rinteen kivenkoloon ja loppumatkalla ajatukset olivat jo jossain aivan muualla. Kisa oli kyllä upea. Vaativa maasto ja mahdollisimman vaikeita rastipisteitä. Suomalaisten katsastajien seurana olleet satakunta ulkomaalaista MM-kisoihin harjoittelijaa saivat varmasti vastinetta koko rahalla. Jotenkin erityisen hienoa tavata tuttu australialainen suunnistaja hiekkatien reunalla keskellä suomalaista korpea. Ei ollut treeneissä näkynyt karhuja, mutta sitä enemmän loputtomia hiekkateitä ja sinisiä järviä.

Lauantaina saikin miettiä syntyjä syviä, kävellä kansallismaisemissa Kolilla, uida ja tankata ennen sunnuntain pitkän matkan katsastusta. Olo kisassa oli turhan raskas ja väsynyt, mutta vauhdikas ja vaativa maasto kovasti mieleinen. Rasti kerrallaan, rennosti vauhti säilyttäen alusta loppuun, toteutui kohtuullisesti ja tuloksena toinen sija. Selkä seinää vasten viimeisessä näyttöpaikassa ja kisalippu MM-Vuokattiin irtosi! MM-kisaohjelmaani oli joukkueen maksimikoon takia mahdollista saada pitkän matkan lisäksi myös keskimatka, mutta valmennusjohto työnsi käteen paikan viestijoukkueessa levänneenä.

Kaksi viikkoa aikaa ensimmäiseen MM-starttiin. Siinä ehtii päästä parin viime viikon harjoitusväsymyksestä, huoltaa kroppaa  ja mieltä tuleviin haasteisiin. Jalkakaan ei tunnu enää vaivaavan eli selvitellään terveystilannetta uudestaan muutaman viikon päästä. Vuokattiin on luvassa hieno MM-viikko. Toivottavasti myös sää suosii ja paikalla on valtavasti tuttuja ja kunnon urheilujuhla. Kotikisat kerran uralla ovat ainutlaatuinen juttu! Talven lenkeillä mielessä on soinut MM-kisojen avajaisissa esiintyvän Jukka Pojan biisi ”Älä tyri nyt” ja kovaa mennessä korvaan on kuiskaillut Kaija Koo: ”Anna mennä” (Kaunis rietas onnellinen). Ei ole mitään hävittävää, vain hyvillä suorituksilla voitettavaa.

Syksyisiä SM-kisoja

perjantai 23. syyskuuta 2011

Syyskuu on perinteisesti SM-kisojen aikaa, niin nytkin. Kuun ensimmäisenä viikonloppuna SM-pitkä matka Pöytyän vauhdikkaassa kalliomaastossa ei tarjonnut yllätyksiä. Keväällä kausi alkaa aina samanlaisissa maastoissa ja touhu on tuttua kaikille suomalaisille. Lauantain karsinnassa jalat olivat kevyet ja suunnistus sujui, näin jälkikäteen olisi kannattanut painaa enemmän jarrua sunnuntain finaalia ajatellen. Finaalissa jalat eivät olleet enää kevyet, mutta suoritus kohtuullisen hyvä. Pronssimitalia pokatessa eniten harmitti kärkinelikon suomalaisten pieni ero voittaja Thierry Gueorgiouhun. Juuri MM-kisoissa kultamitalit rohmunnut ranskalainen olisi saanut tällä kertaa kohdata useammankin nopeamman suomalaisen. Suomessa kun oltiin, pitäisi pystyä hyödyntämään kotimaastojen etu ja voittaa. Jos ei Suomessa pärjää ulkomaalaisille, on haaveilu menestyksestä etelämpänä heidän kotiseuduillaan ohuella pohjalla.

SM-keskimatkalla viime lauantaina Topi Anjala onnistuikin Thierryn kaatamaan ja kirkasti pitkän hopeansa. Vahva esitys talvikauden opiskeluihin keskittyneeltä Topilta Alavuden kallioilla ja märillä soilla! Harvoin on Thierry rehdisti myöntänyt toisen olleen (tällä kertaa) keskimatkalla parempi. Itse aloitin hyvin ja johdin alkumatkasta, mutta paukut eivät riittäneet pitämään radan keskiosalla kovaa vauhtia yllä ja muutaman välin kaartelun myötä loppusija maalissa oli viides.

Sunnuntaina SM-viesti juostiin 1991 Kraateri-Jukolan maastossa Lappajärven reunamilla. Kraaterijärven rinteeltä löytyy yksi Suomen haastavimmista maastoissa ja hieno kisa olikin. Marc Lauenstein avasi viestimme hyvin vaihtaen kärkiletkassa, mutta seuraavilla osuuksilla Jonne Lehto ja Petteri Muukkonen eivät onnistuneet selättämään Lakeaharjun haasteita. Oma juoksu ankkurina oli hyvä ja olin yli minuutilla koko viestin nopein. Vaikka jalat olivat löysät lauantain keskimatkan kahdesta startista, tekeminen parani koko ajan loppua kohden ja nautin elokuun MM-kisojen vertaisista haasteista. Loppusija koheni muutaman sijan neljänneksi, mutta mutta, yhdelle suosikeista se ei virheiden jälkeen juuri tyytyväisyyttä aiheuttanut.

Suomalaisten suunnistusseurojen riveissä kilpailee paljon ulkomaalaisia. Kansainvälinen yhteistyö hyödyttää yleensä molempia osapuolia ja on huippusuunnistukselle tärkeää. SM-kisoissa on hyvä mitata tasoa myös aivan lajin terävimpään kärkeen, mutta mielestäni ulkomaalaisille ei pitäisi jakaa henkilökohtaisia SM-mitaleita, koska se on aina pois seuroilta ja suomalaisilta suunnistajilta. SM-mitalit ovat tärkeitä urheilijoiden tukijoiden, seuratukien ja paikallisen näkyvyyden kannalta. Ulkomaalaiset eivät tule SM-kisoihin saadakseen mitalin vaan hyvän ja tasokkaan kisan takia. Suomalaisille taas sijoitus on tärkeä ja himmeämpi mitali tai nelossija tarkoittaa aina pienempää huomiota ja tukea. Ei muissakaan yksilölajeissa jaeta SM-mitaleja ulkomaalaisille, miksi siis suunnistuksessa? SM-viestijoukkueessa saa nytkin juosta vain yksi ulkomaalainen ja se käytäntö on hyvä. Onhan muissakin joukkuelajeissa ulkomaalaiskiintiöt ja mitalit ripustetaan koko joukkueen kaulaan. Jotta asia ei jäisi blogissa valittamisen tasolle, pitänee laittaa muutosesitys liiton käsiteltäväksi.

MM-analyysiä

torstai 25. elokuuta 2011

Kun MM-kisareissu on muutaman kotona nukutun yön verran takanapäin, on aika analysoida kisoissa onnistumista ja koko harjoituskautta. Toki kilpailukausi jatkuu vielä tiiviinä lokakuuhun, mutta MM-kisat ovat se paikka, jossa kauden onnistuminen mitataan.

Pitkällä matkalla yhdeksäs, keskimatkalla 18. ja viestissä seitsemäs. Kovin hyvää arvosanaa en tulosten suhteen voi itselleni antaa. Pitkän matkan sija on hyvä, mutta suoritukseen en ole tyytyväinen. Vaativaan ja rankkaan kisaan oli odotettavissa suuria aikaeroja, mutta selviä virheitä kertyi minuuttitolkulla. Thierry ja Pasi juoksivat loistavat suoritukset, aivan kuten MM-finaalissa pitääkin, muiden suorituksista virheitä löytyy. Itselle huonoja rastivälejä tuli aivan liian monta. Hermostuneesta ja varovaisesta alusta huolimatta olin Pasia edellä vielä 20min kohdalla ja loppuun asti juoksuvauhti oli mitalitaistoon riittävää. Upea kilpailu, mutta tärkein eli hyvä suoritus jäi tekemättä.

Keskimatkalla toissapäiväinen pitkä matka painoi jaloissa varsinkin ylämäissä ja viimeisen kymmenen minuutin puristuksen aikana. Väliajoista näkee taas myönteisiä asioita, olin esimerkiksi vaativalla jaksolla rastilta 8 rastille 13 voittaja Thierryä nopeampi. Toisaalta lopun väsymys selviää karusti myös numeroista ja osoittaa valumisen pois kymmenen joukosta. Olisiko pitänyt kuitenkin juosta pitkän matkan sijaan sprintti? Silloin käytössä olisi ollut pari tuoreita jalkoja keskimatkan finaalissa.

Viestissä meno tuntui fyysisesti helpommalta ja suoritus oli oikein hyvä, mutta valitettavasti avausosuuden jäljiltä jo reilusti kärkitaiston takana. Oikeastaan maalissa edellisen päivän keskimatka harmitti vain entistä enemmän. Voi kuulostaa kummalliselta, kuinka vire voi parantua edellisen päivän kisasta huolimatta, mutta pitkän matkan väsymys vie hermostolta aikaa palautua ja keskimatkalla en saanut jaloista tehoja irti normaaliin tapaan. Taas voi jossitella palautumisella keskimatkalle: jos pitkä matka olisi ollut (sääntöjen mukaisesti) 15min lyhyempi tai keli olisi ollut 5-10 astetta viileämpi, olisiko yksi välipäivä riittänyt?

MM-kisojen maastopohja oli nopeampaa kuin pääosin harjoitusmaastoissa ja ehkä harjoituksissa olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota keskittymällä hyväkulkuisiin maastonosiin. Kauden paras kulku puhkesi kukkaan kovin myöhään, vasta pari viikkoa ennen kisoja. Ehkä kesäkuun alussa kiveen potkaisemani varpaan kipuilu kiristi jalkojen lihaksia ja siihen olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota. Harjoitusväsymys oli vahvasti läsnä kesä-heinäkuussa, eivätkä kovimmat harjoitukset kulkeneet niin kevyesti kuin olisi pitänyt.  Toisaalta menestys jäi eniten kiinni suunnistuksesta, ampumahiihdossakaan ei pärjää jos ampuu ohi kilpakumppaneita enemmän.

Jokainen kisa vei MM-maastojen ja karttojen hallintaa paremmaksi. Ei siis ole ihme, että seudulla koko ikänsä suunnistanut Thierry Gueorgiou oli omaa luokkaansa. Hänen suoritusvarmuutensa ja kykynsä juosta rinteiden kivikoissa ja risukoissa olivat muita edellä koko vuoden ajan. MM-kisoissa Thierryä pystyttiin jo haastamaan ajoittain, muttei koko kisasuorituksen aikana. Samoin sprintin voittajan Daniel Hubmannin voittojuoksu Chamberyn kapeilla kujilla oli ehkä sprinttisuunnistuksen arvokisahistorian hurjin suoritus. Kova vauhti ja kyky virheettömyyteen on menestyksekäs resepti arvokisoissa!

Ranskan MM-kisat olivat puitteiltaan ehkä urani hienoin kokonaisuus. Toivottavasti Vuokatti 2013 pistää paremmaksi. Savoien alue Alppien reunassa oli kaunista ja kaikkialla näki ihmisiä liikkumassa eri urheilulajien parissa. Hellekelit laittoivat kilpailijat ja runsaan yleisön hikoilemaan kisoissa ja jokainen maastossa käynyt sai varmasti eteensä riittävän haastavia suunnistuskokemuksia, jollaisia on vaikea löytää muualta. Tämän vuoden kisoihin valmistautuminen oli erityisen haastavaa kaikille ja vuoden projekti vei huippusuunnistusta askeleen eteenpäin. Kermakakun päältä jäivät puuttumaan mansikat oman laimean menestyksen myötä. Syyllinen siihen ja tekijä tulevaisuuden maukkaampiin kakkuihin löytyy peiliin katsomalla. Reseptikirjan selaaminen on alkanut ja leivonta jatkuu päivittäin hikoillen kohti Sveitsin rinteitä.