Artikkelit joissa on tagi ‘laatu’

Urheiluopistolla

torstai 17. tammikuuta 2013

Suomen urheiluopistoverkosto on varmasti maailman mittakaavassakin ainutlaatuinen. Hieno ajatus yhdistää erilainen liikunta ja urheilu saman katon alle. Urheilijat, kuntoilijat, opiskelijat ja jossain määrin myös testaus ja tutkimus. Rahoituksen ja resurssien tehokkuuteen menemättä, monesti vastaan on tullut pieniä juttuja, joita huomioimalla asiat voitaisiin tehdä urheilijan näkökulmasta vielä hieman paremmin. Humun raporteissakin on mainittu tärkeimmäksi tavoitteeksi saada toiminnassa “urheilija keskiöön”.

Kävin viime viikolla Vierumäellä toteamassa paikan trendin jatkuneen ennallaan. Eihän Vierumäellä yleensä huippu-urheilijoita näe. Tuottoa tuovat asiakkaat lienevät näkymän perusteella nuorisoryhmiä, golfaajia, kuntolomalaisia tai yrityksiä tyhyilemässä. Toki myös lajiliitot tuovat paikalle koulutuksia ja leireilijöitä.

Kun viime talvena Vierumäellä lapset juoksivat hippaa ja hihkuivat käytävällä puolilleöin, tällä kertaa Vierumäen opiskelijat jyrsivät yöunia. Luultavimmin ensin valmistautumalla baarireissuun ja jatkamalla juhlia yöllä takaisin palatessaan. Mikäs siinä, lasten leireihin kuuluu mekastaminen ja opiskeluun keskiviikkojuhlat, mutta mitäs jos yksi käytävä tai majoituksen osa olisikin rauhoitettu unta kaipaaville urheilijoille? Vaatisi vain huomiointia huonevarauksia jaettaessa? Ei tarvitsisi kaivella kassista korvatulppia.

Harjoitusleirillä terveenä pysyminen on aina haastavaa. Harjoittelun kuormitus lisää riskiä sairastumiseen ja kotioloihin verrattuna ympärillä voi pyöriä flunssassa pärskiviä ihmisiä. Ruokalassa kieltämättä harmittaa jonossa edellä oleva flunssainen. Nenän pyyhkäisy sormilla ja ruokaa lastaamaan linjaston ottimilla. Toki urheilijan vastuulla on huolehtia käsien puhtaudesta ennen omaa ruokailuaan, käsidesi on aina ruokailun vakiovaruste, mutta ainakin käsidesiautomaatti saisi olla esillä kaikkien käytettävissä.

Talous on monen keskuksen ongelma. Parhaiten tuloja tuovat ovat pääosassa suorituspaikkojen kunnostuksessa ja kaikesta pyritään saamaan lisätuloja. Vierumäelläkin uimahallin yhteyteen tuli (lomalaisille?) kylpyläosasto ja niinpä jokainen majoittuja joutuu maksamaan erikseen uinnista. Olisi hienoa käydä altaassa palauttelemassa lihaksia kovan reenin jälkeen, on kylmää ja lämmintä allasta. Mutta hieman se laittaa miettimään, selviäisikö ilman puolen tunnin käväisyä, kun hintaa kertakäynnillä on kahdeksan euroa. Jospa ratajuoksun väsyttämille pohkeille kuitenkin riittäisi kylmä vesi suihkussa?

Vaikka Vierumäki nyt toimi ehkä hieman negatiivisena esimerkkinä, on siellä toki paljon hyviäkin puolia. Kaikki mahdolliset suorituspaikat ovat tiiviissä kasassa, hiihtoladut hoidettuja ja yleinen liikunnallisuus huokuu ympärillä. Erilaiset ryhmät tuovat monenmoista vilskettä ja ovat myös näin valtavan keskuksen edellytys. Mutta pienillä huomioinneilla voitaisiin tehdä hyviä asioita. Sellaisia, jotka yhdistyisivät urheilupuheiden maneeriin ”laatuun satsaaminen”.

Toki pienempiäkin harjoituskeskuksia on tullut ulkomailla vastaan. Joskus pieni voi olla kaunista: esimerkiksi viime keväänä Ranskan hiihtoliiton harjoituskeskus. Ehkä sadan paikan hotelli, monipuolinen punttisali, pallohalli, tekonurmikenttä, yksi huone tiivistetty roudariteipillä alppimajaksi, latuverkosto ja lenkkipolut heti ovelta, hyppyrimäet ja ampumahiihtostadion kilometrin päässä, tv vain aulassa ja sauna lämpeni suomalaisittainkin kuumaksi. Parkkipaikalla pystyi lukemaan autojen kyljistä paikalla olevien huippujen nimet. Loput paikat täyttyivät junioreista ja alueen retkeilijöistä.