Välinepeliä

Falunin MM-hiihdot ovat ohitse ja olo on tyhjä. Mahtavaa treenata kahdesti päivässä ja välissä seurata kisalähetyksiä. Vielä kun hiihtokelit olisivat olleet paremmat niin kisan tuoma into olisi siirtynyt suksille, nyt räntäsateessa liukkailla teillä juostessa ei saanut aikaan ihan samanlaista lentoa. Kisat tarjosivat yllätyksiä ja odotettuja tuloksia, monta upeaa taistelun hetkeä, mutta myös paljon puhetta keleistä ja välineistä.

 

Urheilijan näkökulmasta välineiden merkitys MM-hiihdoissa tuntui liian rajulta. Kyllähän suksien valinta ja voitelu ovat aina olleet osa lajia, aivan kuten kaikissa lajeissa välineiden kehitys ja viilaaminen. Mutta Falunin keleissä välineet näyttelivät liian suurta roolia. Urheilija voi olla elämänsä kunnossa, mutta omasta valikoimasta ei vain löydy sopivaa suksea tai kelin muuttuessa voiteluvalinnat ovat vääriä. Vaikka kaikki on onnistunut harjoituskaudella kohti kauden, tai jopa uran, tärkeintä hetkeä, ei tulosta tule jos suksi ei satu luistamaan. Mahtaa olla turhauttavaa ja kyllähän sen pettymyksen hetkillä haastatteluista näkikin.

 

Suksien luistoon vaikuttaminen on kehittynyt valtavasti. Hiotaan käsin ja koneella, minkä ansiosta suksi saadaan luistamaan paremmin laskun eri vaiheissa, löytyy erilaisia pohjamateriaaleja ja jos jonkinmoista geeliä ja pulveria. Mahtaa olla melkoinen kasa dataa käytettävissä jokaisesta suksesta ja gps:n myötä myös jokaisesta kisasuorituksesta. Toivottavasti hyvät ohjelmat helpottavat urakkaa ja resursseja analyyseihin löytyy, koska dataa riittänee niin suksesta kuin hiihtäjästä.

 

MM-hiihtäjillä sukset tulevat valmistajilta ja en oikeastaan edes halua tietää kaikkia siihen peliin liittyviä tekijöitä. Toki urheilijan meriitit ja odotusarvot tulevasta vaikuttavat kunkin suksimerkin sisäiseen järjestykseen, jolla urheilijat saavat parhaita pareja käyttöönsä. Mitä parempi urheilija, sitä parempi näkyvyys, eli ihan normaalia markkinointia. Mutta varmasti vaikutuksensa on eri toimijoiden suhteilla, urheilijan kotimaan suksimarkkinoiden koolla, muilla sponsorisopimuksilla ja toki urheilijan kyvyillä edustaa sponsoriaan. Aika monta liikkuvaa osaa sen sijaan, että urheilija keskittyisi vain hoitamaan tärkeimmän eli olemaan huippukunnossa arvokisoissa. Mutta niin se markkinatalous ja nykyään myös urheilun maailma toimii.

 

Kai hiihtäjät tietävät paikkansa. Jos hiihtää markkinajohtajan suksilla niin onko valitsemassa suksia sijalla kuusi tai 56? Jos vaihtaisi pienemmälle ja ehkä epävarmemmin huippupareja tarjoavalle merkille niin kohenisiko oma paikka sijalle kaksi tai 16? Mitä se tarkoittaisi kisasuksien toimintavarmuudelle tai mitä omille urheilun mahdollistaville sponsorituloille?

 

Aikaa sukset vievät valtavasti. Helppoa on juoksijalla, joka juoksee ja lepää. Ei riitä hiihtäjälle vaan aina olisi mahdollista testata ja voidella enemmän, mikä vaatii resursseja ja myös auttavia ihmisiä ympärille. Monesti on lenkillä kaverin kanssa tullut puhetta olisiko mieluummin kesä- vai talvilajin urheilija. Olisiko mukavampaa harjoitella kesäkeleissä talvea varten vai toisinpäin. Molemmissa olisi hyvät ja huonot puolensa, mutta ainakin hiihdon osalta oma vaaka kallistui kesälajin puoleen, pitkälti välineiden vaatiman ruljanssin takia.

 

Tero Föhr

Tags: , , , ,

Jätä vastaus