Kuukausiarkisto maaliskuu, 2011

Suunnistamassa!

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Joulukuussa toivoin leikatun akillesjänteen toipuvan juoksukuntoon helmikuun loppuun eli suunnistusleiriputken alkuun mennessä. Juuri päättyneellä maajoukkueleirillä Portugalissa akilles kestikin juoksua todella hyvin, eikä mitään ongelmia ilmaantunut kisojenkaan juoksemisesta. Lihakset kuormittuivat tasaisesti eikä huonokaan maastopohja haitannut. Tilanne on siis loistava kevään lähestyessä. Varovainen pitää toki vielä olla ja esimerkiksi nilkan nyrjähtäminen voisi olla erittäin huono asia.

Leirillä juostuista nelipäiväisestä kilpailusta, Portugal O Meetingistä, on muodostunut monille kilpailukauden avaus keväisen harjoitusleirin yhteydessä. Nytkin lähes 2000 kilpailijaa kirmasi pitkin Craton ja Portalegren ympäristön laidunmaita. Kansainvälinen osallistujajoukko (vuonna 2010 eri kansallisuuksia 33) on kasvanut vuosittain ja kaksi kolmasosaa osallistujista (vuonna 2010 1230:ntä 1850:sta) on ulkomaalaisia. Erityisesti ulkomaisten aikuisten ja veteraanien määrä on suuri. Hiljalleen myös suomalaiset harrastajat ovat löytäneet suunnistusmatkailun ruotsalaisten, norjalaisten ja sveitsiläisten tapaan. Tänä vuonna näissä kisoissa oli paikalla lähes 300 suomalaista, osa harjoittelemassa tiivisti, toiset pikemminkin lomareissulla talven piristykseksi. Junioreille tällaiset tapahtumat tarjoavat tärkeää oppia kansainvälisestä suunnistuksesta Pohjoismaista poikkeavissa ympäristöissä.

Koska paikalla oli edellisvuosien tapaan useita maa- ja seurajoukkueita, taso etenkin pääsarjoissa muodostui yllättävänkin korkeaksi. Portugal O Meetingissä korkeimpaan sarjaan eli SuperEliittiin pääsi miehissä 100 suunnistajaa järjestäjien valinnan perusteella, Eliittiin pudotettiin 100 seuraavaa, A-sarjassa kisasi 114 ja B-sarjassa 52 miestä.

Kisoissa kävi siis aikamoinen tohina. Maastot olivat lampaiden ja lehmien metsäisiä laidunmaita, joiden nurmella vauhti oli suunnistukseen kova (4-5 min/km). Haaste piili mäennyppylöiden metsiköissä, kivipaasien koloissa ja hidastavien tiheikköjen kierroissa. Onneksi kisamaastoissa oli hyvin vähän piikkipuskaa tai se kasvoi niin tiheänä, että sen pystyi myös kartalta näkemään tummanvihreällä kuvattuna. Monesti esimerkiksi Espanjan kuivilla alueilla harvempaa piikkipusikkoa voi olla riesana jatkuvasti, ja iho on leiriviikon lopussa kovin kirjava ja hellä.

Harjoituskaudella ja -leirillä juostujen kisojen tuloksista on vaikea vetää johtopäätöksiä, kun muiden harjoittelurasituksesta ja tosissaan yrittämisestä ei tiedä. Silti noin suuressa osallistujajoukossa on aina täysillä kisaavia, joten sijoitukset kärkipäässä lämmittävät mieltä. Juoksin ensimmäisen päivän reilun tunnin (14,6km) kisan ilman aivan viimeistä puristusta, mikä näkyi myös viitisen pykälää normaalia alempana keskisykkeenä. Helpon ja rennon menon tuloksena oli neljäs sija, reilun minuutin tappiolla viime kesän EM-kisojen pitkän matkan mestarille, Ranskan Philippe Adamskille.

Toisen päivän keskimatkan juoksin vain reippaana harjoituksena, mutta kolmantena päivänä oli edessä kisojen tärkein startti. Keskimatkan viime vuosien hallitsija Thierry Gueorgiou toisti edellisen vuoden temppunsa ja nappasi reilun voiton. Itse olin parhaana suomalaisena viides ja sinänsä oikein tyytyväinen, mutta ainahan muutama virhe ja vauhdin puolesta mahdollisen kakkossijan menetys jäivät harmittamaan. Tosin eivät kauaa, sillä tärkeintä oli huomata akilleksen kestävän hyvin harjoittelua ja kisoja, sekä huomata oma kunto yllättävän hyväksi pitkän juoksutauon jäljiltä.