Tarmon tuhoa edelsi huima näytelmä laivaväylällä

18.1.2010 4:00

Veikko Rantala seurasi Tarmon kamppailua hävittäjiä vastaan Kotkan vesillä. Satamassa jäänmurtajan kohtaloksi koitui yksinäinen pommikone. Pekka Kimpanpää

KOTKA. Kotkalainen Veikko Rantala seisoi 70 vuotta sitten jännittyneenä mäen huipulla Katariinanniemessä. Suojeluskunnan poikaosastoon kuulunut 17-vuotias nuorukainen vartioi öljysäiliöitä. Edessä avautui näkymä laivaväylälle, jossa käytiin hurjaa kamppailua. Jäänmurtaja Tarmo puski kohti Kotkan satamaa.

- Tarmo tuli normaalia laivaväylää Kuusisen ohi. Näin sen Lehmäsaaren ja Varissaaren välissä. Katsoin, että onpa laiva ahtaalla.

Vihollisen hävittäjät tulittivat sotaretkeltä palaavaa laivaa. Tarmo ei voinut väistää jäiden keskellä, kapeassa ”rännissä”.

- Näkyi vain, kun hävittäjät syöksyivät ja ampuivat konekivääreillä, Rantala muistaa.

Tarmo pystyi aseistuksellaan hätistelemään vihollisia. Laiva selviytyi ja kiinnittyi Kantasataman hiililaituriin kello 12.24. Sotaonni päättyi kello 13.12.

Tarmon sotapäiväkirja kello 13.15: ”Ylitti viholliskone ja pudotti kaksi pommia, jotka osuivat laivan keulaan ja aiheutti räjähdyksen ja tulipalon”. Sen jälkeen ruutupaperissa on tyhjää.

- Yleensä neukkujen pommittaminen oli epätarkkaa, mutta silloin osui kaksi. En nähnyt sitä, mutta kuulin jälkeenpäin.

Miehistö oli juuri keulassa ruokailemassa. Tuho oli hirvittävä: 39 kuoli, joista 10 merenkulkuhallituksen miehiä, 11 haavoittui. Laivan 80 miehen iskuosasto oli poistunut laivasta juuri ennen pommitusta. Apua hälytettiin nopeasti - pelastajat saivat niskaansa viholliskoneiden konekivääritulta. Tarmolla räjähti ammuksia. Pelättiin höyrypannujen räjähtämistä. Sammutusletkut jäätyivät. Kaupungissa jyrisi pommitus.

- Huhuja liikkui, että jotain kauheaa oli tapahtunut. Tunnelmat olivat alakuloiset, kun kuultiin, että aika monta miestä oli mennyt, Rantala sanoo.

- Sitähän ei annettu heti valokuvata. Eihän viholliselle haluttu kertoa tapahtumasta.

Merivoimien esikunnan sotapäiväkirjan mukaan Tarmon keulakansi oli kokonaan poissa. Mutta kattila ja koneet olivat kunnossa, eikä vuotoja havaittu. Miestappioista ei aluksi hiiskuttu. Sotapäiväkirjassa on kuitenkin maininta Tarmon komentajakapteeni Kaarlo Komsin järkytyksestä. Vainajien tunnistaminen oli vaikeaa.

Tarmo vietiin korjattavaksi Helsinkiin. Seitsemän viikon jälkeen uudestaan aseistettu Tarmo suuntasi kohti Viipurinlahden ratkaisutaisteluja. Vihollispanssarit uhkasivat koukata vahvan jääpeitteen yli suomalaisten selustaan. Tarmon piti estää tämä jäätä särkemällä.

Samalla suunnalla Veikko Rantala taisteli Virolahdella Kiuskerin saaren takaisin valtaamiseksi. Rantalan ja jäänmurtajan tiet eivät enää kohdanneet. Rauha tuli 13.3.1940.

- En nähnyt Tarmoa enää pommituksen jälkeen ennen kuin museolaivana Kotkassa.

Tarmon tähtäimessä Someri

Tarmo otettiin sotalaivastoon talvisodan aattona 1939. Jäänmurtaja varustettiin muun muassa 120 millin tykeillä.
Vihollisen laivasaattue juuttui jäihin majakkasaari Somerin edustalla tammikuun puolivälissä 1940.
Tarmo ja 80 miehen iskuosasto lähetettiin hyökkäämään saattueen kimppuun ja mahdolliseen Somerin valtaukseen 17.tammikuuta.
40 asteen pakkanen jäädytti Tarmon tykit, alus palasi satamaan sulattamaan tykkejä. Uusi yritys aamuyöllä 18.tammikuuta.
Tykeillä ei voinut taaskaan ampua kunnolla, eikä iskuosasto voinut rantautua. Taisteluun ei ryhdytty ja Tarmo kääntyi Kotkaan.
Kohtalokkaassa pommituksessa menehtyi kotkalainen matruusi Ilmari Lagerroos.