Isän perintönä pyrkimys oikeudenmukaisuuteen

17.1.2010 4:00

Äijänniemi-aktiivi Tarja Bohm on huolestunut paitsi rantatonttien kaavoittamisesta myös vanhan kaatopaikan riskeistä. Eija Anttila

KOTKA. Tarja Bohm harmittelee sitä, ettei asunut Kotkassa jo silloin, kun Itärannan alueen asemakaavoitusta alettiin puuhata. Hänen paluumuuttonsa vanhaan kotitaloon osui vaiheeseen, jolloin suunnitelmat ja päätöksenteko olivat jo varsin pitkällä.

Vaikka Bohm itse asuu idyllisessä pientalomiljöössä Äijänniemen tuntumassa, hänen mielestään ei ole oikein väittää, että hän vastustaa Itärannan kaavoittamista itsekkäistä syistä, muka siksi, ettei hänen talonsa naapuriin rakennettaisi.

Bohmin aktivoituminen kaava-asiassa kumpuaa siitä, että hänen mielestään on tapahtumassa vääryys.

- Isä opetti meille lapsille, että rehellinen pitää olla ja kaikkien kanssa pitää pystyä keskustelemaan asiasta kuin asiasta. Ja kaikkien kanssa pitää tulla toimeen.

Isän perua on myös se, että jos epäoikeudenmukaisuutta on, sen oikaisemiseen pitää yrittää vaikuttaa.

Voisi sanoa, että Tarja Bohm on perinyt paitsi vuonna 2007 edesmenneen isänsä Timo Bohmin ”mikkovilkastusmaisen” luonteen myös tehtävän. Kun kaavan valmistelu viitisen vuotta sitten nousi esiin, entinen kaupunginvaltuutettu ja kylätoimikunta-aktiivi Timo Bohm totesi julkisuudessa vastustavansa sellaista kaavoitusmallia, joka vie rannan ja tutut lenkkipolut alueella kauan asuneilta ihmisiltä.

”Toivon, että kaavoittaja jättää rannan vapaaksi ja kaikkien käyttöön. Ihmiset ovat tottuneet liikkumaan tuolla metsässä ja varsinkin lapset tykkäävät käydä uimassa Äijäkässä”, totesi Timo Bohm tuolloin (KySa 24.9.2005).

Mutta kaikessa Tarja Bohm ei ole isänsä kaltainen: hän ei halua mukaan politiikkaan, eikä politisoida Itäranta-asiaakaan.

- En tykkää siitä pelistä, se on sellaista kilpailua.

- Itärannan kysymyksestä ei saisi myöskään tehdä arvovaltakysymystä. Se on luontokysymys, jonka tulisi liikauttaa yhtä lailla kaikkia poliittisia puolueita.

Aivan kokonaan Bohm ei ole pysynyt poissa politiikasta, sillä hän on nykyisessä kaupunkisuunnittelulautakunnassa Sirkku Bilaledtinin (vas., sit.) varajäsen. Jotain Bohmin (vas., sit.) poliittisesta untuvikkoudesta kertonee se, että hän syksyllä missasi lautakunnan kokouksessa juuri Itäranta-kaavan vastustamisen kokousteknisellä kömmähdyksellään.

Eipä sillä kuitenkaan ratkaisevaa merkitystä ollut.

Tarja Bohm sanoo hyvin ymmärtävänsä sen, että maan omistajana Ahlström yrittää saada maistaan mahdollisimman suuren liiketaloudellisen hyödyn. Senkin Bohm ymmärtää, että rakentaa pitää, tontteja pitää olla.

Mutta sitä hän ei ymmärrä, miksi Ahlström pitää päästää vastuusta, joka liittyy vanhaan kaatopaikkaan ja sen puhdistamiseen.

- Ahlström on vuosikymmeniä käyttänyt Itärantaa kaatopaikkanaan. Nyt firma tavallaan palkitaan, kun se saa tehdä mitä vaan.

Kaavan valmisteluvaiheessa kaatopaikan alueella tehtiin maanperän pilaantuneisuustutkimukset. Pöyry Environment Oy:n raportti toteaa, että tutkimustuloksiin ja käytettävissä olevan materiaaliin perustuen käytöstä poistetun kaatopaikan ympäristö- ja terveysriskit ovat nykytilassa vähäisiä.

”Mikäli alueen käyttötarkoitus muuttuu nykyisestä siten, että alueelle sijoitetaan vapaa-ajantoimintoja kuten esim. pallokenttä, on käytössä olevien tietojen perusteella arvioitavissa, ettei täytön laatu aiheuta ympäristö- tai terveysvaikutuksia”, todetaan raportissa.

Tutkimuksen tehneet suosittelivat, ettei kaatopaikan kohdalle pidä rakentaa pysyviä rakennuksia. Tämän seikan kaavan valmistelijat myös huomioivat jättäen alueen pallokentäksi.

Tarja Bohm sanoo keskustelleensa monien kaatopaikka-asiantuntijoiden kanssa ja tulleensa vakuuttuneeksi siitä, että vanhasta kaatopaikasta tulee tulevaisuudessa ympäristöongelmia, jos sitä ei puhdisteta.

- Vanhat kaatopaikat ovat aikapommeja. Riski on todellinen, ei mikään keksitty juttu.

Bohm perustelee kantaansa sillä, että vanhoilla kaatopaikoilla ei ole lainkaan perustuksia, ja alueen maaperä on nestemäisiä aineita hyvin läpäisevää moreenia. Huolestuttavaa on se, että tutkimuksissa ilmeni raja-arvojen ylityksiä muun muassa PAH-pitoisuuksissa (= polyaromaattiset hiilivedyt). Aineet on todettu syöpää aiheuttaviksi.

- Kun ollaan pohjavesialueella, viranomaisten hälytyskellojen pitäisi soida, sanovat asiantuntijat. Nämä vanhat kaatopaikat pitäisi joko puhdistaa tai kapseloida, muuten riskit ovat suuret. Kaupunki joutuu niistä myöhemmin vastuuseen, kun maat siirtyvät kaupungin omistukseen.

Vanhemmat itärantalaiset muistavat vielä hyvin sen, miten kaivovesi pilaantui Metsäkulman kaatopaikalta päässeen arseenivuodon seurauksena 70-luvulla. Kaivovettä sai käyttää enää pyykkäämiseen, ja vesijohdot vedettiin kaikkiin Itärannan taloihin.

Pro Äijänniemi -kansalaisliikkeessä on Bohmin lisäksi monia aktiivisia toimijoita. Päättäjille saatettuun kaavaa vastustavaan vetoomukseen on nimensä laittanut yli 1400 kansalaista eri puolilta Kotkaa.

- Me haluamme herättää päättäjät vetoamalla nimenomaan asiantuntija-lausuntoihin alueen ainutlaatuisista luontoarvoista, joita ei aiemmassa käsittelyssä ole riittävästi huomioitu.

- Nämä rannat ovat itäkotkalaisten Katariinanniemi.

- Jos tämän ajan päättäjät eivät hiffaa luontoarvoja, niin koska sitten.

Koska Bohm realistina ymmärtää, että jotain alueelle pitää rakentaa, hän yrittää loppuun saakka vaikuttaa siihen, että rantaa saataisiin edes vähän vapautettua nyt suunnitellusta. Mielellään hän tietysti näkisi koko ranta-alueen jäävän vapaaksi, yhtenäiseksi virkistysalueeksi.

Tarja Bohm

s. 1959 Karhulassa, lapsuus ja nuoruus Suulisniemessä
Ylioppilas Hakalan lukiosta 1978
Diplomikielenkääntäjä Kouvolasta (venäjä ja englanti) 1983 ja artenomi (muotoilu) Hämeenlinnan ammattikorkeakoulusta (Wetterhof)
Lähti 19-vuotiaana pariksi vuodeksi opiskelemaan venäjää Kiovaan ja Moskovaan
Työskenteli n. 15 vuotta mm. rakennusalan firmoissa kääntäjänä/tulkkina, projektisihteerinä, markkinointitehtävissä, mukana monissa projekteissa Venäjällä
Asui ja työskenteli Moskovassa Janajevin vallankaappausyrityksen aikaan 90-luvulla ja päätti palata Suomeen
Artenomiksi valmistuttuaan muutti seitsemäksi vuodeksi Ahvenanmaalle, jossa toimi mm. paikallisen ammattikäsityöläisyhdistyksen konsulttina
Muutti takaisin Kotkaan kaksi vuotta sitten, asuu Suulisniemessä
Palattuaan Kotkaan työskenteli ensi tulkkina Repin-instituutin kuvataidekoulutuksessa ja opettaa nyt maahanmuuttajille suomea Etelä-Kymenlaakson ammattipistossa osa-aikaisena opettajana maaliskuun puoliväliin saakka
Ajattelee Venäjästä: ”Ystäväni Venäjällä pitävät minut ajan tasalla Venäjän suhteen. He kertovat, että siellä ei voi luottaa lakeihin, eikä yleensäkään mihinkään tai kehenkään. Suomessa ollaan mielestäni pääsääntöisesti liian sinisilmäisiä Venäjän ja venäläisten suhteen. Silti tunnen monia hienoja ja rehellisiä, venäläisiä ihmisiä.”