Lastensuojelu ei yllä lain asettamiin määräaikoihin

Tuore selvitys nostaa esiin tutun ongelman: henkilöstöä ei ole riittävästi. Riina Holtari

KOTKA. Valtaosassa entisen Etelä-Suomen läänin kuntia ei pystytä noudattamaan lastensuojelulain määräaikoja. Lain mukaan lastensuojeluilmoitukset on käsiteltävä seitsemän päivän kuluessa vireille tulosta. Vajaa kolmannes kunnista pystyy tähän.

Vielä huonompi tilanne on lastensuojelutarpeen selvitysten suhteen. Vain viidennes kunnista selvitti lastensuojelutarpeen lain määräämässä kolmessa kuukaudessa.

- Ei meilläkään määräajoissa aina pysytä. Toimeentulotukiasioissa pysytään, mutta lastensuojelussa on suuria vaikeuksia, kuvailee Kotkan sosiaalityön johtaja Anna Liakka täkäläistä tilannetta.

Määräaikaongelma kävi ilmi Etelä-Suomen lääninhallituksen joulukuun lopussa julkaisemasta selvityksestä. Suojeleeko laki lasta II -niminen kyselytutkimus valottaa tuoreen lastensuojelulain toimivuutta.

Pääsyyksi määräajoista lipsumiseen mainitaan lastensuojelun liian vähäinen henkilöstö. Kotkassa niin sanottua korjaavassa lastensuojelutyössä on 14 työntekijää ja johtava sosiaalityöntekijä. Määräaikaongelman ratkaisemiseen riittäisi Anna Liakan mukaan pari uutta työntekijää.

- Ei meillä mitään katastrofia ole. Osin on kyse töiden organisoinnista. Ihanteellista olisi, jos lastensuojelun työntekijät työskentelisivät kaikki yhdessä toimipisteessä, jolloin työnjaolla ja muilla työjärjestelyillä saisimme lisää tehokkuutta.

Liakka muistuttaa nykyisen lain hengestä: lastensuojelutyötä tekevät kaikki lasten ja perheiden kanssa tekemisissä olevat. Heitä on Kotkassa 600-700.

Tuore selvitys nostaa Kymenlaaksosta esiin tilastotiedon, jolle Anna Liakan on vaikea keksiä oikopäätä selitystä. Lääninhallitus nimittäin selvitti myös, kuinka suuri osuus lastensuojeluilmoituksista johtaa lastensuojelun asiakkuuteen.

Läänin tasolla asiakkuuteen johtavien ilmoitusten osuus oli laskenut edellisvuoden 65,6 prosentista 58,5 prosenttiin. Kymenlaaksossa kehitys oli päinvastainen: osuus oli noussut 44 prosentista 72,5 prosenttiin. Kotkasta ei äkkiseltään löydy tilastotietoa siitä, moniko ilmoituksista johti asiakkuuteen. Ilmoitusten määrä ei kuitenkaan ole radikaalisti noussut. Vuonna 2008 lastensuojeluilmoituksia tehtiin 451 ja viime vuonna 490.

- Meillä pyritään siihen, että kaikki ilmoitukset selvitetään. Lisäksi ajattelemme niin, että perheet ovat lastensuojelun asiakkaita sen aikaa, kun selvitys tehdään. Ehkei asiakkuus kestä kuin viikon, mutta kuitenkin.

- Teemmekö sitten liian tunnollisesti? Ehkäpä muualla todetaan suoraviivaisemmin, ettei ilmoitus johda lastensuojelutarpeen selvitykseen, pohtii Anna Liakka.

Niin tai näin, Kymenlaakson korkea asiakkuusprosentti ei Liakan mielestä ole huolestuttava seikka.

- Haluaisin nähdä tämän niin, että meillä peruspalvelut ja yhteistyö toimivat. Jos huoli poistuu jo peruspalvelujen toimenpiteillä, ei tarvitse tehdä ”turhia” lastensuojeluilmoituksia. Mitä järkeä olisikaan tehtailla ilmoituksia, jos niistä vaikkapa vain 30 prosenttia johtaa mihinkään? Tavoite on, että varhainen puuttuminen auttaisi, jolloin ilmoituksia ei edes tarvitsisi tehdä niin paljon.