Uutta väylää luonnon ehdoilla

Suuretkin tiehankkeet etenevät ympäristön sanelemina. Eläinten ylikulkusillat ovat hiljalleen yleistymässä Suomessa. NIKO KAARTINEN



Modernissa tiehankkeessa ei vedetä asfalttia keskelle rauhoitettujen lintujen pesimäaluetta tai padota arvokkaita virtoja. Hyvä esimerkki luonnon ja ympäristön huomioinnista on Lappeenrannan ja Imatran välillä tehtävä kuutostien parannustyö.

Kaksivaiheisen projektin ensimmäinen osuus alkoi jo vuonna 2007, ja työ saadaan päätökseen urakoiden osalta vuonna 2011. Ennen kuin yhtään kaivinkonetta ajettiin paikalle, todellinen suunnittelutyö oli alkanut jo paljon aikaisemmin.

- Alueen eläimistö ja luonto kartoitettiin, ja tietojen perusteella tehtiin linjauksia, miten parannus voidaan toteuttaa, projektipäällikkö Timo Kyntäjä Tiehallinnosta kertoo.

Kuutostien luontokartoitus ja paikallisten riistanhoitoyhdistysten asiantuntemus auttoivat suunnittelijoita määrittelemään eläimille omat alikulkutunnelinsa. Lisäksi harvinainen kasvisto ja eläimistö otettiin huomioon.

- Kuutostiellä kevyen liikenteen alikulkuväylät toimivat myös eläinten kulkureitteinä.

Kyntäjän mukaan nykypäivänä on hyvin tavallista, että luonto otetaan huomioon jo rakennushankkeen suunnitteluvaiheessa. Kuutostien kartoituksessa kävi ilmi, että Karsturannan tien alueella esiintyy harvinaista suikeanoidanlukkoa, jota tulee suojella.

- Suikeanoidanlukon tapauksessa määritimme esiintymisalueen aidattavaksi, ettei sinne vahingossa eksytä. Lisäksi alueelle tuleva kevyen liikenteen väylä tekee lievän kaarroksen kasvualueen kohdalla, ettei kasvien kasvurauha häiriinny.

Myös EU:n suojelemien eläinlajien kanssa on oltava varovainen. Jos esimerkiksi suunnitellulle reitille osuu liito-oravan pesintäalue, tie joutuu väistämään alueen, mikäli se on kohtuullisten kulujen rajoissa. Pahimmissa pattitilanteissa poikkeuslupaa voidaan hakea ympäristökeskukselta.

- Mutta se vaatii erittäin hyvät perustelut. Ympäristökeskus on hyvin tiukka näiden asioiden kanssa. Jos lupa heltiää, se velvoittaa myös seuraamaan uhanalaisen lajin menestymistä alueella ennen ja jälkeen tiehankkeen, Tiehallinnon ympäristöasiantuntija Anita Eastwood kertoo.

Eastwoodin mukaan seuranta voidaan velvoittaa usean vuoden ajalle jopa ennen tiehankkeen alkua.

Konkreettisesti eläinten huomiointi rakennustyössä näkyy eläimiä varten tehtyinä alikulkuina. Muun muassa Turun moottoritielle on tehty eläinten ylikulkuväyliä.

- Ylikulku eroaa tavallisesta ylikulkusillasta kokonsa puolesta. Eläinten ylikulku on yleensä noin 30 metriä leveä, ja sen päälle istutetaan puita, jotta se ei eroaisi muusta luonnosta. Samaan yhteyteen voidaan tehdä myös esimerkiksi latureitti, Eastwood toteaa.

Ylikulut ovat vielä toistaiseksi harvinaisia Suomessa, mutta ne ovat yleistymään päin.

- Esimerkiksi valtatie 7:n parannushankkeeseen Haminan seudulle on sellainen suunnitteilla.

Pieneläimille on rakennettu myös omia alikulkuputkia, joita pitkin sammakot ja ankkaperheet voivat matkata. Suomessa putket ovat harvinaisia, mutta esimerkiksi Euroopassa ne ovat hyvin yleisiä.

- Luontokohteiden huomioimisessa ja niille aiheutuvien haittojen kompensoinnissa meillä on opittavaa esimerkiksi Saksasta, Eastwood huomauttaa.

Yksi hiljattain käyttöön otetuista turvatekijöistä on uusi kotimainen hirvinauha, joka toimii hirviaidan tavoin, mutta on huomattavasti halvempaa.

- Hirvinauha ei tietenkään pidättele hirveä, mutta se antaa visuaalisen signaalin, jotta hirvet osaavat välttää sitä. Ruuhkaisilla hirvialueilla siitä ei välttämättä ole apua, mutta alueella, jossa ei ole tarvetta tai määrärahoja suurille aidoille, nauha voi toimia hyvin.

Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen ylitarkastaja Markus Alapassi toteaa, että luontoa tuhoutuu aina tiehankkeen yhteydessä, mutta se on välttämätöntä. Tiesuunnittelussa on silti tultu pitkä matka esimerkiksi 1950-luvulta.

- Tuolloin tiet piirrettiin kutakuinkin viivoittimella, eikä siinä paljon otettu ympäristöä huomioon. Onneksi asiat alkoivat muuttua jo 70-luvulla. 80-luvulla suunnittelu muuttui jo huomattavasti, ja nykypäivänä eletään täysin eri aikaa kuin 50 vuotta sitten.

Alapassin mukaan ympäristökeskuksella ei ole seurantatietoa siitä, kuinka paljon eläimiä varten tehdyt kulkuväylät vähentävät hirvikolareiden määrää, mutta tarve niille on ilmeinen.

- Esimerkiksi Kanadassa eläimiä varten tehdyt ylikulkusillat ovat erittäin toimivia. Suomessa niitä ei ole rakennettu kuin muutama koeluontoisesti. Toivoisin niiden yleistyvän tulevaisuudessa.

Alapassin mukaan ennakoiva suunnittelu ennen rakentamista on paikallaan, sillä nykyään pitää ottaa huomioon paljon enemmän kuin pelkät eläin- tai kasvilajit.

- Myös eri maatyyppejä pitää suojella, kuten erilaisia lehtoja ja kosteikkoja. Suojelukohteina ovat vanhat metsäalueet, ja suunnittelussa pitää ottaa huomioon myös kulttuurimaisema-arvot. Valtakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille suunnitellut parannukset ovat aina haasteellisia.

Esimerkiksi E18:n varrelta Virolahdelta löytyi vastikään kivikautinen asuinpaikka, ja löytö saattaa asettaa haasteen tiesuunnittelulle.