Matikan häät saavat hämärämiehet liikkeelle

Soppakalojen aatelia pyydetään iltahämärästä aamuun. JOHANNA TENOVIRTA

Hämärän laskeuduttua Luovin leirirannasta meren jäälle suuntaa miestä toisen perään. Pakkasjakso on vahvistanut virtaaman kohdalla jääkannen kestäväksi kulkea.

Jäällä kulkeva polku avannolta toiselle kertoo, että paras mateen pyyntiaika on käsillä.

Iittiläinen Pentti Kuortti ja kouvolalainen Reijo Pitkänen ovat pyytäneet madetta vuosikaudet merellä. Kova tuuli, sade tai pakkanen eivät pidättele eläkkeellä olevia poliisimiehiä.

Tänä vuonna heikko jäätilanne kääntyi pilkkimiesten iloksi kuin tilauksesta pakkasten myötä.

- Iltapäivällä lähdetään ja pimeään asti ollaan. Sellaista hämärämiesten hommaa tämä on, mutta on joskus päivälläkin tärpännyt.

Mystisen pohjavaeltajan paras pyyntisää on lumipyry, matikkamyräkkä. Almanakassa mateen pyynnin voi ruksata alkavaksi tammikuun lopulla. Helmikuun lopun jälkeen saalis on laiha, sillä kutuaika on jo tuolloin päättynyt.

Jäätä kairatessaan Kuortti kehuu suurinta saalistaan, yli viisikiloista madetta. Läheskään aina pohjavesien liukasliikkeinen saalis ei kuitenkaan jää satimeen.

- Kymmenen reissua ilman mateen madetta alkaa syödä miestä, mutta sekin on koettu.

- Upein kokemus on yöpilkki. Kun taivas on kirkas, tähtikannen alla on mukava istua tai pilkkiä seisaallaan vaikka aamuun asti. Se on tämän lajin hohto, miehet vakuuttavat.

Kuortti kaivaa repustaan salaiset aseensa, itse tekemänsä yksikoukkuisen lusikan, useamman koukun haran sekä metallivispilää muistuttavan himmelin.

Hän käyttää pilkissään vahvaa, punottua siimaa. Tavallisella siimalla vauhdikas kala saattaisi jäädä haaveeksi.

- Himmeli on ilman muuta paras. Sillä olen saanut eniten. Syötti kiinnitetään metallivarteen kuminauhoilla. Siima lasketaan pohjaan ja ryhdytään nykyttelemään, kalamies opastaa.

Made saattaa napata heti, vaikka ei olisi syöttiäkään. Tai sitten se jatkaa vaellustaan kohti hääpaikkaansa. Verijäljet avannon ympärillä paljastavat ottipaikat.

Mateet kerääntyvät kutuaikana suurin joukoin matalille kovapohjaisille alueille. Erityisen suosittuja ovat hiekka- ja sorapohjaiset lahdet, selkäkarikot sekä salmien ja jokien suut. Vuosittain samoille alueille kerääntyvät mateet ovat paikkauskollisia.

Nopeus on avainsana kärsivällisen nykyttelyn ohella. Kokeneet kalamiehet tietävät tönäisystä, kun kalan kiinnostus jääkannen alla on herännyt.

Sähäkkä kiskaisu ylöspäin saa paksunahkaisen kalan takertumaan koukkuihin ja päätymään hyvällä onnella reppuun asti.

Tuuli puhaltaa merellä navakasti. Avannolta toiselle liikkuvat pyytäjät muistuttavat sopivan varustuksen tärkeydestä.

Jäälle ei heppoisissa vetimissä kannata lähteä, koska merellä tuulee aina. Reppuun kannattaa varata kalavehkeiden lisäksi lämmintä juomaa ja evästä.

Otsalamppujen valossa kalamiehet vaihtavat kuulumiset muiden Kouvolasta merelle lähteneiden kanssa.

Miehet ovat yhtä mieltä siitä, että harrastus voittaa kotiolot mennen tullen, vaikka saalista ei aina tulisikaan.