Pakinat

Kardemumman yö takapihallani

Ajatuskävelyllä Pihallani on neljä vanhaa ränsistynyttä omenapuuta, joista yksi on valkea kuulas ja loput kolme erilaisia happamia kaneliomenapuita. Kaikki notkuvat omenoita, maa on täynnä pudonneita omenoita, ystäväni, tuttavani ja pakastimeni ovat täynnä omenoitani. Tarjosin niitä kaikille, kannan niitä pussikaupalla ympäri kaupunkia. Kolme jo eläkeikäistä ystävääni sanoivat minulle, että kyllähän heille omenat kelpaavat, mutta he tulevat sitten kyllä ne varastamaan. Katselin kummissani, enkä ihan oikein ymmärtänyt, koska sanoin, että juu, juu, kun tulette varastamaan, kertokaa etukäteen, että muistan pistää omenanottimen varkaille, koska eiväthän varkaat ota pudokkaita vaan suoraan puusta parhaat herkut. Kaikki kolme hymyilivät kummallisesti, mutta enhän minä mitään tajunnut. Rosvot iskivät kun olin kaupungissa. Varmistivat etukäteen, että huomaan heidät. Ihmettelin, että mitä nuo huivien taakse piiloutuneet tyypit tuossa ajavat edestakaisin autolla. Kun he huomasivat, että olin rekisteröinyt heidän puuhansa, sitten auto lähti elokuvarenkaat ulvoen ja minä jäin niitä näitä jutustelemaan. Jonkin ajan kuluttua seuraani liittyivät nämä kolme ystävääni, ja taas tyrkytin heille omenia ja kyselin, että koskas te tulette varkaisiin. He vain naureskelivat ja hyräilivät Kardemumman yössä. Ajattelin, että kylläpä tuo vanhuus pehmittää aivot, kun ei suoraan kysymykseen saa suoraa vastausta. Hermostuin. Hyppäsin pyörälleni ja polkaisin kotiin. Ilta jo hämärsi. Portaillani oli selvästi itse tehty omenanotin, jossa oli taitettu lappu. Siinä luki: ”OMENAN OTIN”. Ja taittopuolella ”ÄHÄKUTTI! KASPER, JESPER JA JOONATAN”. Kännykkäni piipitti viestejä: ”Oletko jo kotona” ja ”Täällä rosvot ne vain juhlii kun kansa on pötköllään”. Nauroin kippurassa, olivat pahuslaiset käyneet oikeasti omppuvarkaissa. Menin pötkölle nukkumaan ja naureskelemaan partaani. Pistin tosin viestin: Olen kotona. Myöhemmin kuulin, miten pahasti olin heidät pettänyt, koska en ollut soittanut. He olisivat halunneet pitää lisähauskaa kustannuksellani. Olivat tosiaan käyneet kolme kassillista omenoita hakemassa, oikein Kardemumman yössä meiningillä. Eihän omppuvarkaisssa käydä luvan kanssa tai jos käydään, sitten siitä pitää tehdä taidetta. Miten mahtavia tyyppejä, eipä olisi uskonut että keski-iällä yli 65 pystyy kaikesta tekemään lystiä ja kiintoisaa seikkailua. Niin pitää suhtautua elämään, että eihän mikään tässä maailmassa ole tylsää, jos siihen ei tylsästi suhtaudu. Tosin valitettavasti ei omenavuoressani paljon näkynyt rosvojen mellastus. Ja se omenanotin oli kuulemma löytynyt kirpputorilta. Ja siinä oli lukenut omenan otin, erikseen kirjoitettuna. Pidin siitäkin, koska se oli kuin runo: Omenan otin, ähäkutti. Ja koska kaikessa pitää olla opetus. Nyt tulee opetus. Jos yhdyssanat kiusaavat, kokeilkaa adjektiivilla: tehokas omenanotin vai omenan tehokas otin. Omenan otin, sanan väänsin ja ähäkuttia kaikille tylsimyksille näytin. Ei arkipäivä ole tylsää, jos elää kuin Kardemumman yössä. Petri Pietiläinen