Uima-altaat lentokoneisiin
28.6.2009 4:00
Arskan päiväkirjastaOlisipa lentokoneissa uima-altaat. Lento sujuisi rattoisasti, kun voisi polskia viilentävässä vedessä, uida matkaa tai harrastaa kuviokelluntaa. Monet veritulpat jäisivät pakkautumatta sääriin, kun liikunta saisi veren kiertämään terveesti. Tekninen toteutus voisi olla hankalaa, siis miten saada vesi pysymään lestissään, mutta sitähän varten meillä on viisaat insinöörit!
Parisuhdeoppaat väittävät, että pariskunnan yhteinen matka on suhteen todellinen koetinkivi. ”Ystävän laulu” heiluu samoilla linjoilla. Se kehottaa ”anna meren se selvittää/kuka viereesi jää” ja uskottelee, että pitkospuiden loppuessa paljastuvat todelliset ystävät. Tämä on täyttä pötyä! Kuka tarvitsee arkielämässään, ystävyydessään tai liitossaan niitä taitoja, jotka matkaillessa ovat olennaisia? Ei kukaan, paitsi ehkä leijonankesyttäjä.
Matkalla on löydettävä lennon lähtöportti, junan vaihtoraide, seuraava majapaikka tai nähtävyys. Hermo kiristyy, jos kaikki matkaseurueessa haluavat päättää, mikä on kaikkein lyhin ja oikein reitti. Kotioloissa reitit ovat tutut ja sänky pysyy paikallaan. Sellaiseen olemisen sietämättömään keveyteen ei ainakaan reppumatkailussa pääse.
Ihmiselo koostuu pääosin rauhallisista ja jokapäiväisistä asioista, jotka ovat ennakoitavissa. Onnellisimpia elämässään - ja parisuhteessaan - lienevät ne, jotka sietävät arjen kaikkinielevää rutiinia ja kestävät toivottomatkin torstait.
Reissussa on sen sijaan koko ajan oltava valmis uuteen, ihasteltava avautuvien näkymien upeutta ja tartuttava hetkeen. Monesti olen ahdistunut ajatuksesta, etten ehkä enää koskaan näe tuota paikkaa. Jos koko elämä olisi matkaa aina uusille seuduille, olisimme vielä häiriintyneempiä kuin nyt. Tutussa ja turvallisessa on siis mielenterveydellistäkin viehätystä.
Matkalla voi törsätä mielin määrin. Jos kotona käyttäisi rahaa samaan malliin, velkavankeus häämöttäisi. Kun ollaan irti arjesta, voidaan syödä, juoda ja naida holtittomasti. Illat kuluvat juhlien, kun ei ole pelkoa, että kerrostalokyttääjä raportoisi koko taloyhtiölle, minkä näköinen seuralainen milloinkin asunnosta kömpii. Matka voi antaa liian rennon kuvan ihmisen elämäntyylistä, koska sosiaalinen kontrolli puuttuu.
Toisaalta matkaa luonnehtii usein myös niukkuus. Mukana on vain muutama vaatekerta, eli koko omaisuus kulkee matkalaukussa. Kuka tulisi toimeen samalla määrällä kotioloissa? Kuinka moni selviää kotona alapesusta ekologisesti pullollisella vettä?
”Matkailu avartaa”, hoetaan. Vaikka tyyppi kiertäisi viisi kertaa maapallon ympäri ja asuisi välillä New Yorkin bantuyhteisössä, hänen maailmankuvansa on suppea, jos hän suhtautuu alentuvasti kotikylälle jääneisiin alkuasukkaisiin. Sydämen sivistystä voi olla paljon enemmän sillä, joka on asunut koko ikänsä korpimailla ja kiertänyt vain tahkoa. Hän jaksaa olla nöyrä elämän edessä ja kääntää tutuilta kulmilta aina uusia kiviä.
Automobiilien tullessa oltiin vakuuttuneita, että ihmiskeho ei särkymättä kestä yli 30 kilometrin tuntivauhtia. Tämä kannattaisi pitää mielessä, kun hamuaa aina vain uutta ja uutta kokemusta, maisemaa, mielentilaa tai ihmissuhdetta.
Kaiken vuodattamani paatoksen jälkeen leuhkin vähän toukokuisella Italian matkallani. Sen aikana kohtasin lämpöä, kauniita Apenniinien maisemia, huumaavaa kukkien tuoksua, ystävällisiä ihmisiä, suussa sulavaa artisokkalasagnea ja rantaelämää. Kaipasin todellakin vain uima-allasta lentokoneeseen.
ARJA HÄMÄLÄINEN
Kirjoittaja on Alastarolta Kotkaan loikannut äikänope.
