Kotkan Sokeritehtaan alueella on pitkä historia. Pitäisikö alueen Herrojentalot suojella? —  Kyllä pitää,sanoo Matti Nevalainen

11.9.2017 5:00
Kuva: Sari Tauru
Kookkaat Herrojentalot ovat tehdasalueen vieressä korkealla mäellä kohti merinäkymää.
Kookkaat Herrojentalot ovat tehdasalueen vieressä korkealla mäellä kohti merinäkymää.

Kotkalainen Matti Nevalainen (82) eli Kotkan Sokeritehtaan historian vahvoja vuosia. Hän kirjoitti aiheesta kirjan.

Nevalaiset olivat muuttaneet Kotkaan Viipurista 1929, koska tehtaalla tarvittiin konemestaria. Perheessä oli useita lapsia, Matti Nevalainen syntyi Kotkaan asettumisen jälkeen.

Nevalaiset asuivat ensin pienessä talossa nykyisellä Kidekujalla, sitten tehtaan lankkuaidalla suojatulla alueella ja vielä myöhemmin ennen isän eläköitymistä Toivonrinteessä, alueen ensimmäisessä kerrostalossa.

Nevalainen kertoo omakustannekirjassaan Lapsuuteni Sokeritehtaalla 1935-1950 lukuisia muistoja ja sattumuksia noilta vuosilta.

— Sokeritehtaan alue oli aivan oma suojattu maailmansa. Sokrulaiset pitivät itseään parempina, tai luulivat olevansa parempia.

— Mutta ehkä se johtui siitä, että oma asuinalue ja tehdas työpaikkana loivat turvallisuuden tunteen.

Sokeritehdas oli selvinnyt vähin henkisin haavoin sisällissodasta, se selvisi myös maailmansodasta.

— Isä kertoi, että talvisodan aikana Kotkan miehityksen pelko oli niin vahva, että tehtaalaiset irrottivat koneita ja heittivät niiden osia mereen. Venäläiset eivät kuitenkaan päässeet talven kovien pakkasienkaan aikana jäitä pitkin Kotkaan.

— Sitten välirauhan aikana koneet nostettiinkin merestä, kuivattiin ja asennettiin takaisin paikalleen.

Nevalaiset viettävät tehdasalueen pommisuojassa vain yhden yön.

— Pommisuojaan sopi 350 henkeä. Suojaa tarvitsevia tuli jopa Hovinsaarelta.

Kuva: Sari Tauru
Matti Nevalainen kävelyllä Kidekujalla. Alueen talot ovat nykyään yksityisten omistuksessa.
Matti Nevalainen kävelyllä Kidekujalla. Alueen talot ovat nykyään yksityisten omistuksessa.

— Tunnelma suojassa oli kuitenkin niin ankea, että päätimme, ettemme tule sinne toista kertaa. Sen sijaan seurasimme pihalla, kun valonheittimet yrittivät etsiä taivaalta pommikoneita.

Sodan jälkeen tehtaan työläisten ammattiosasto piti pommisuojassa pikkujoulujuhlia. Lisäksi sinne rakennettiin näyttämö esiintymisiltoja varten.

— Ilmapiiri ei lapsen silmiin ollut tulisen poliittinen. Työläiset ja pomot olivat yhtä porukkaa. Me lapset myös, Matti Nevalainen sanoo.

Lapsien eläminen oli erilaisilla koiruuksillaleikkimistä ja lopulta paluu arkisiin puutarhatöihin alueen laajoilla palstoilla.

— Uimaranta ja hyppyrimäki. Olisiko paremmin voinut olla?

Kun Toukolaa rakennettiin, tehtaan lapset seurasivat ison rakennuksen lautaverhoilun valmistumista.

— Ihmeteltiin, että onpa se iso.

Matti Nevalainen pääsi töihin Sokeritehtaalle, ensimmäisellä kerralla hieman juonien.

— Kysyin ensin työnjohtajalta, että olisiko kesätöitä. Hän sanoi, ettei taida olla. Sitten näin viljelypalstoilla tehtaanjohtaja Toivo Hietasen, kookkaan rauhallisen herrasmiehen. Hän sanoi, että no niinkö pitäisi? Ilmoittautuu sitten aamulla vaan työnjohtajalle.

— Oli siinä työnjohtajalla seuraavana aamuna ihmettelemistä, että mitä se tuo nyt täällä tekee.

Myöhemmin Nevalainen oli useampana vuonna tehtaan kesätöissä, kunnes työpaikka lohkesi Gutzeitilta, ja lopulta seilaaminen tuli työksi. Hänestäkin tuli konemestari Nevalainen.

Myös muualla Kymenlaaksossa asunut Matti Nevalainen piipahti tehdasalueella uudestaan 1990-luvun alussa.

— Näky oli masentava, sillä kaikki vanha oli kivikasoina, laaksoon alkoi kohota uudisrakennuksia.

Nevalainen katsoo aluetta nyt. Nainen taluttaa koiraansa tiellä, tietämättään entisen viljelyalueen päällä.

— Kotkan Sokeritehdas on tapahtumissaan kuin Suomen historia. Siksi Herrojentalot pitää säilyttää. Ne ja yksityisten omistuksessa olevat pientalot ovat alueen historian nähneet. Mitä kaikkea talot ovatkaan kuulleet?

Nevalaisen kaksi painosta omakustannekirjasta ovat loppuunmyyty.

Sokrun lapset eli Kotkan sokeritehtaan alueella asuneet kotkalaiset pitävät kiinteästi yhtä. Sokeritehtaan työläisten entisissä puutaloissa asuva Tanja Laakso tuli sokrulaisten vuosittaisten tapaamisien keskushenkilöksi.

Sokrun lapset vieraana Tanja Laakson kotona Kidekujalla.
Sokrun lapset vieraana Tanja Laakson kotona Kidekujalla.

— Meidän pihalle tulla tupsahti ihmisiä, jotka alkoivat kertoa tarinoitaan, millaista tällä alueella oli elää lapsuuttaan ja mitä kaikkea täällä tapahtui, Laakso sanoo.

Tanja Laakso on asunut alueella 18 vuotta, ja on sinä aikana peruskorjannut Kidekujalla sijaitsevaa taloansa entisen ilmeen mukaisesti. Alueen liki satavuotiaat talot on suojeltuja.

Sokrun lapsien muistot alueelta on pitkälle Matti Nevalaisen kirjaan yhtenevät. Tehdasalue oli kuin oma maailmansa. Siellä oli kodit, sairaanhoito, jopa lämmityspuuhuolto ja viljelyalueet.

Sokeritehtaan entiset lapset ovat nostaneet esille merenrantaan tieltä näkymättömiin jäävät Herrojentalot. Ne ovat tehtaan omistuksessa, eivätkä kuulu suojelukaavaan.

— Talot ovat muulta Kotkalta piilossa. Siksi me sorkulaiset pohdimme, mitähän niille tapahtuu? Rakennukset ovat hieman ilmeeltään rapistuneet, mutta samalla ilmeeltään huimia rakennuksia. Olen käynyt niissä sisällä, ja ne ovat asumiskunnossa, Laakso kuvailee.

Valokuvia Tanja Laakson talon remontin vaiheista.
Valokuvia Tanja Laakson talon remontin vaiheista.

Talot omistava DuPont Kotka sai uuden tehtaanjohtajan, Mari Kainiemen, heinäkuun alussa. Kainiemelle tehdas on tuttu myös entisen omistajan Daniscon ajalta, sillä hän on työskennellyt tehtaalla vuosina 2005-2015. Hän on itse asunut vuosina 2005-2007 Herrojentalossa, mutta ei nyt ota kantaa talojen tulevaisuuteen.

Aiemmin tehtaanjohtajana työskennellyt Sisko Posti puolestaan linjasi lähtiessään, että tehdas on valmis kuuntelemaan talojen kohtaloon liittyen ehdotuksia.

— Mutta rakennusten sijainti aivan tehdasalueen vieressä vaikuttaa tilanteeseen, Posti sanoi.

Kotkan asemakaava-arkkitehti Marja Kukkonen sanoo, että koska Herrojentalot sijaitsevat voimassa olevassa kaavassa tehdasalueella, ja mikäli omistajalla on tarvetta muuttaa kaavaa, se voi jättää hakemuksen kaavan muuttamisesta kaupunkirakennelautakunnalle, joka päättää asemakaavamuutoksen aloittamisesta.

— Yritys voi hakea asuinrakennusten osalta kaavaan muuttamista jos haluaa erottaa ne tehdasalueesta, eli mikäli aluetta ei tarvita teollisuuden tarpeisiin. Arvelen, että mäellä sijaitsevat talot eivät ole alueella, mihin tehdastoiminnot itse kokevat laajentamispaineita, Kukkonen sanoo.

— Mutta kuten sanoin omistajan tahto on avainsana. Muutoin paikallisen historiataustan vaalijat jäävät muutoshalukkuudessaan toiveidensa tasolle.

Issu Huovinen