Melkein kuin Moskovassa — ”Tästä voi olla MM-kisoissa hyötyä”

2.9.2017 15:02
Kuva: Jukka Lehtoranta
Tommi Takasen kotirata Miehikkälän Multasillassa on vaatimaton, mutta ajaa asiansa MM-tason ampujallakin.
Tommi Takasen kotirata Miehikkälän Multasillassa on vaatimaton, mutta ajaa asiansa MM-tason ampujallakin.

Miehikkäläläinen skeet-ampuja Tommi Takanen on lajissaan kansainvälistä kärkitasoa. Multasillan vaatimaton skeet-rata taas ei ole.

Takanen ei kuitenkaan valita — päinvastoin.

— Tämä on kotirata, ja täällä voin harjoitella milloin vain. Vuoden ympäri ja melkein kellonkin, hän sanoo.

— Täältä minä haen itsevarmuutta. Tänne on helppo tulla korjaamaan asioita, jos tekniikassa on jotain sanomista.

Takanen kilpailee tänään ja huomenna Lahdessa skeet-kauden viimeisessä ranking-kilpailussa. 27-vuotias Miehikkälän mies on käytännössä jo varmistanut ranking-sarjan voiton. Hän voitti tällä kaudella myös uransa toisen Suomen mestaruuden ja ampui kahdeksassa kisassa peräkkäin vähintään 120 kiekon peruskilpailutuloksen. 120 kiekkoa pidetään kovan kansainvälisen tason ampujan rajana.

— Sitten voin sanoa olevani tässä lajissa huipulla, kun pystyn ampumaan säännöllisesti sillä tasolla, jolla vedin kahdeksan hyvää kisaa peräkkäin. Top-kympin jätkät ampuvat 120:n tuloksia päivästä toiseen. Niille voi tulla yksi lipsahdus kesässä, mutta minulle on tullut neljä 12:sta, Takanen vertaa.

Ensi viikolla Takanen kilpailee haulikkolajien MM-kisoissa Moskovassa. Hän ei vielä kuulu MM-kisan kuumimpiin suosikkeihin, mutta yksi pieni ja yllättävä etu hänellä saattaa arvokisassa olla: MM-kisapaikka muistuttaa etäisesti Multasillan sympaattista kotirataa.

— Siellä ammutaan paikassa, jossa on taustalla puita kasvava mäki, kun yleensä arvokilpailuissa tausta on väriltään tasainen. Olen joskus miettinyt, että voisikohan tästä kotiradasta olla joskus erityistä etua. Nyt siitä voisi, Takanen naurahtaa.

Multasillan harjoitusrata-aukion reunamilla kasvaa kaikkea mitä nyt suomalaisessa sekametsässä ylipäänsä kasvaa. Etualalla rehottaa pitkä heinä.

Jukka Lehtoranta