Näyttely: Lempeää anarkismia

17.6.2017 18:15
Kuva: Varpu Eronen
Ville Salervon teokset hohtavat pimeässä huoneessa.
Ville Salervon teokset hohtavat pimeässä huoneessa.
Minja Tuomisalon installaatio Vedenalainen maailma ihastuttaa kellarissa.
Elin & Keino -taiteilijakaksikon ympäristötaideteos on nähtävillä Palotorninvuorella.

Vaikka galleria Uusikuva on sulkenut ovensa, Kotkan taidekesä on pelastettu. Yhteisötalo Messissä on 10.6. avattu varsin runsas kattaus pääosin paikallisten tekijöiden nykytaidetta. Esillä on tilallisia teoksia, vidoteoksia, tekstiilitaidetta, maalauksia, ohjelmointitaidetta ja veistoksia.

Yhteisötalo on hyvä ympäristö ryhmänäyttelylle. Koska taiteilijat ovat saaneet lähes koko talon käyttöönsä, riittää jokaiselle tarpeeksi omaa tilaa. Kaikki taiteilijat ovat kirjoittaneet näyttelytekstit teostensa yhteyteen. Ne valottavat teosten lähtökohtia ja ovat myös kiinnostavia esimerkkejä erilaisista tavoista tuottaa taidepuhetta.

Aulassa on myös tarjolla värikoodattu kartta, joka toimii samalla näyttelyesitteenä.

Karttaa tarvitaan, sillä muuten katsoja ei varmaankaan osaisi kurkata kaikkiin huoneisiin. Heti sisäänkäyntiä vastapäätä salissa on Päivi Häkkisen kaksi veistosta.

Honey I’m Home (Helvetin syyllinen) -installaatiossa valkoiseen röyhelömekkoon puettu hahmo istuu lavalla ja osoittaa sormellaan takaseinään, jossa on peili. Syrjässä myhäilee kierosilmäinen miesveistos, joka on päällystetty maalitauluilla. Painajaismaiset teokset herättävät monenlaisia mielleyhtymiä, jotka eivät johda yhteen tulkintaan.

Maria Mattila on tuonut Messin yhteen huoneeseen Keltainen talo -nimisen avoimen kulttuuritilan, jota hän pyöritti aikaisemmin Tampereella. Huone on oikeastaan kuin taideperustaisen kansalaisaktivismin museo, jossa on säilöttynä teksteinä, kuvina ja tavaroina koko kävijähistoria. Tila elää kuitenkin Kotkassakin, sillä huoneessa järjestetään keikkoja läpi kesän.

Ville Salervon valaistut teokset hohtavat neonvärejä pimeässä huoneessa. Pelikonsoleiden osista kootut symmetriset sommitelmat ovat kuin diskoversio Mondrianin maalauksista.

Saara Vainion, Iina Torikan ja Teemu Korpelan maalaukset ovat käytävässä. Yhteisessä tilassa teokset tuntuvat pohtivan omilla tavoillaan sitä, mitä maalaaminen on ja mitä se tekijälleen merkitsee.

Kellarissa näyttely jatkuu vanhoissa karmivissa vessoissa. Minja Tuomisalon Vedenalainen maailma -installaatio sopii seinien halkeilevaan maaliin ihastuttavasti.

Marko Turusen ADHD-Sheikki -animaatio tekee talon ontosta kivijalasta eräänlaisen syvän ihmisyyden luolan. Ympäröivän tilan vaikutus tekee animaatiosta erityisen riipaisevaa katsottavaa.

Kellarissa on esillä myös näyttelyn kuraattorina toimineen Aiju Salmisen tekstiilitaidetta. Salmisen pop-kulttuuriin sopeutetut perinteiset seinävaatteet ovat eräänlaista pehmeää anarkiaa, neulegraffitien sukulaisia.

Palotorninvuorella on vielä Elin & Keino -taiteilijakaksikon oivaltava tilasidonnainen installaatio Artificial Astronomy, jossa “tähtiä” voi katsella aurinkoisella ilmalla puujaloilla tuettujen ämpäreiden läpi.

Kotka Artin edustaman lempeän taideanarkismin ja nurkanvaltauksen toivoisi lämpimästi jatkuvan vielä usean kesän ajan ja levittäytyvän laajemmallekin Kymenlaaksoon.

Hyvää: Todella runsas ja monipuolinen kokoelma nykytaidetta.

Huonoa: -

Erityistä: Kotka Artin ensimmäinen näyttely.

Hyvää: Todella runsas ja monipuolinen kokoelma nykytaidetta.

Huonoa: -

Erityistä: Kotka Artin ensimmäinen näyttely.

Varpu Eronen