ARS Sippola 2017 tuo Taidekeskus Antarekseen kouriintuntuvaa nykytaidetta — Sunnuntain avajaisia vietetään sirkuksen merkeissä

15.6.2017 21:05
Kuva: Alma Onali
Tiiu Anttinen toivoo, että hänen keraaminen kylänsä kasvaisi jopa 200-päiseksi. Hienointa yhteisöllisessä taideprojektissa Anttisen mielestä on kokemuksen jakaminen ja tutustuminen kyläläisiin.
Tiiu Anttinen toivoo, että hänen keraaminen kylänsä kasvaisi jopa 200-päiseksi. Hienointa yhteisöllisessä taideprojektissa Anttisen mielestä on kokemuksen jakaminen ja tutustuminen kyläläisiin.
Työryhmä Elin & Keino on kaivanut kuutiollisen maata Taidekeskus Antareksen pihasta. Ympäristötaideteos houkuttelee kurkistamaan jalkojemme alle.
Tekstiilitaiteilija Ulla Sinkkonen ripustaa Kehäkettu 2 -teosta seinälle.
Nainen on sullottu muottiin Silja Purasen Lady in the box -teoksessa.

Taidekeskus Antareksen pihalla nököttää kuutiollinen kaivettua maata lasisessa boksissa. Sisällä taideteokset antavat ryöppyävän, kuhisevan tai silitettävän vaikutelman. Karheat ja pehmeät pinnat vaihtelevat työstä toiseen. Tekisi mieli koskea.

Käsityötaidetta kierrätysmateriaaleista

ARS Sippola 2017 tuo runsaan kattauksen materiaalilähtöistä nykytaidetta Antarekseen. Tekstiilitaiteilija Synnöve Dickhoffin töiden kiehkurat ovat edellisessä elämässään olleet kirjoja. Näyttelyssä nähdään Dickhoffilta herkullisen värisiä kirjaveistoksia sekä installaatio nimeltä Viesti.

— Lähtöajatuksena työlle on ollut kaipuu, maasta- tai maahanmuutto. Tämä kuvastaa sitä, miten viestit kulkevat virran mukana kahden mantereen välillä, Dickhoff kertoo.

Tekstiilitaiteilija Ulla Sinkkosen teokset, Kehäkettu 1 ja 2 -nimiset modernit ryijyt, ovat syntyneet vanhoista lakanoista virkkaamalla ja tuftaamalla. Sinkkonen on eräänlainen kehäkettu itsekin, hän on nimittäin ollut mukana kaikissa ARS Sippoloissa.

Sinkkosen ja Dickhoffin työt istuvat sopuisasti vierekkäisille seinille. Molempien teoksissa on samankaltaista kerroksista muotokieltä ja kierrätysmateriaaliteemaa.

Sirkus sopii yhteen ARS Sippolan taiteen kanssa

Sippolalaissyntyinen Eeva-Liisa Puhakka tuo meijeriin videotoksen, joka käsittelee paikkakunnalla vaikuttanutta Alma Kartanoa ja hänen sadistista uskonlahkoaan kartanolaisuutta. Taidemaalari Mikko Sakalalta on näyttelyssä kolme suurta maalausta Köydet-sarjasta.

Tekstiilitaiteilija Silja Purasen työt ovat kriittisiä kommentteja aikamme ilmiöistä. Teoksissa esiintyvät laatikkoon ahdettu nainen, kaatopaikka, sotahevonen ja sika. Aimo Katajamäen rajuissa veistoksissa aihe vaihtelee susikoirasta Batmaniin.

Näyttelyn kuratoinut Sanna Majander on yhdistänyt näyttelyyn myös sirkustapahtumia. Meijerin puitteet sopivat esittävälle taiteelle, ja fyysinen sirkus keskustelee näyttelyn teemojen kanssa.

— Näyttelyn teoksissa on outoutta ja teatraalisuutta, mikä sopii myös sirkukseen, Majander sanoo.

Paikallisten muotokuvista muodostuu keraaminen kylä

Kuvanveistäjä Tiiu Anttinen tuo näyttelyyn kylän. Kylä koostuu keraamisista muotokuvista, joita Anttinen on tehnyt sippolalaisista ihmisistä. Vuonna 2012 Sippolaan muuttaneelle Anttiselle kasvoprojekti on tapa tutustua kyläläisiin. Samalla hän saa kuulla tarinoita uudesta kotikylästään.

— Jakaminen on tässä se juttu. Kuunteleminen on tärkeää, sillä työ vaatii molemminpuolista kunnioitusta.

Tähän mennessä mallina on istunut aikuisia, mutta tarkoituksena olisi saada kylään eri-ikäisiä ja -näköisiä ihmisiä. Moni on myös kieltäytynyt istunnoista.

— Ilman ihmisiä tästä ei tule mitään. Joskus taiteilijan työ on hyvin yksinäistä, mutta tämä on konkreettisesti riippuvainen toisista ihmisistä.

Tällä hetkellä kylä on vielä pieni. Anttisella on kuitenkin varovainen haave.

— Haluaisin tehdä tätä 10 vuotta, tai kunnes saan 200 päätä kokoon.

Alma Onali