Oravan turkissa ruskea alkaa jo voittaa harmaan

17.4.2017 19:00
Kuva: Sari Tauru
Oravan väri on jo muuttumassa kesäiseksi. Ruskea voittaa vähitellen harmaan.
Oravan väri on jo muuttumassa kesäiseksi. Ruskea voittaa vähitellen harmaan.

Ämpärillisen kunnon onkilieroja saivat talteen kotkalaiset Liisa ja Timo Uimonen pääsiäisenä. Madot löytyivät, kun pariskunta käänsi lapioilla kasvimaataan Mussalossa.

Maa on vielä hyvin kylmää, koska pitkin huhtikuuta yöpakkaset ovat hidastuttaneet kevään tuloa. Eikä päiväsaikaankaan ole lämpötilassa kehumista. Taivaalta sateli lumihiutaleita maanantaina, kun Uimoset kävelivät päivälenkillään Tervaleppälehdon läpi Kotkansaarella.

— Kyllä ne madot olivat eläviä, vaikka hieman kohmeessa ehkä. Niitä on sitten valmiina syöteiksi, kun jäiden lähdettyä alkaa ongintakausi mökillä. Mökkimme on Rautjärvellä Etelä-Karjalassa. Sieltä saa mukavasti ahventa sekä kuhaa.

Uimoset eivät lähteneet viileiden säiden takia pääsiäisen viettoon mökille. Pyhät he viettivät kotona. Aikuiset lapset saapuivat kylään syömään hyvin ja pelaamaan pelejä.

— Kevään merkkejä lähdimme katselemaan tänne Tervaleppälehtoon. Peipposet laulavat täyttä kurkkua ja sinitiaisiakin näkyy. Kylmä sää ei haittaa paljoakaan, kun muistaa pukeutua kunnolla. Kerrospukeutuminen pitää lämpimänä.

— Onneksi nyt on lupailtu jo lämpenevää vapuksi. 15 vuorokauden ennusteesta huomasimme, että jopa lähelle 20 astetta voidaan päästä vappuna. Saa nähdä, kivahan ennusteiden lukemia on seurailla ja katsoa sitten, miten lopulta käy, naurahtivat Uimoset.

Kevään heräämistä ja värejä on toistaiseksi näkynyt vain sisällä talossa, minne Liisa Uimonen on tuonut omenapuun oksia maljakkoon.

Tervaleppälehdon ruokintapaikalla reippaileva pariskunta jää seuraamaan oravia, joiden turkissa ruskea karva alkaa jo päihittää talvisen harmaan.

— Nämä ovat melko kesyjä. Tulevat ihan eteen seisomaan ja kerjäämään, josko saisivat jotain syötävää. Kävimme äskettäin matkalla Lontoossa. Siellä Hyden Parkin oravat tulivat jopa syömään kädestä. Nämä meidän oravamme ovat vilkkaita, mutta eivät aivan yhtä rohkeita.

Veikko Mäenpää