Juho Eerola ja Jari Lindström hyväksyvät kuolemantuomion

Ainakin seitsemän kansanedustajaa hyväksyisi kuolemanrangaistuksen poikkeuksellisen julmista henkirikoksista. Asia käy ilmi Sanoman maakuntalehtien kyselystä kansanedustajille. Kyselyyn vastasi 78 edustajaa, joten vastausprosentiksi tuli 39. 

Kolme kokoomuksen ja neljä perussuomalaisten edustajaa vastasi myöntävästi kysymykseen, voisitko missään tapauksessa hyväksyä kuolemanrangaistuksen. Hyväksyjien joukossa ovat perussuomalaisten kansanedustajat Juho Eerola Kotkasta ja Jari Lindström Kouvolasta.

Samaa mieltä ovat myös Jussi Halla-aho (ps.), Pertti Hemmilä (kok.), Kalle Jokinen (kok.)Martti Mölsä (ps.) ja Janne Sankelo (kok.).

Perusteluissa heijastuvat koulusurmien ja Norjan joukkomurhan vaikutukset. Kuolemantuomio katsottiin mahdolliseksi muun muassa useisiin ihmisiin kohdistuneissa murhissa, rikoksissa ihmisyyttä vastaan ja erittäin törkeissä lapsiin kohdistuvissa rikoksissa.

Muutamissa vastauksissa edellytettiin sataprosenttista näyttöä syyllisyydestä.

Viisi edustajaa ei osannut sanoa, voisiko hyväksyä kuolemantuomion. He ovat perussuomalaisten Jussi Niinistö, Mika Niikko, Ari Jalonen ja Lauri Heikkilä sekä SDP:n Suna Kymäläinen.

Aikaisemmin kansanedustajien mielipiteitä kuolemanrangaistukseen on selvittänyt muun muassa Amnesty Internationalin Suomen osasto vuonna 1995. Tuolloin kolme 94:stä kyselyyn vastanneesta edustajasta hyväksyi sen periaatteessa.

Sanoman maakuntalehtien kyselyssä selvitettiin myös kansanedustajien mielipiteitä henkirikosten nykyisestä rangaistuslainsäädännöstä. Vähän yli puolet vastaajista on sitä mieltä, että murhasta pitäisi voida tuomita jollain tavalla kovennettu elinkautinen vankeusrangaistus.

Uusia tapoja koventaa elinkautista lainsäädännöllä kansanedustajat eivät vastauksissaan esitä. Eniten edustajia närkästyttää se, että elinkautinen vankeustuomio on ani harvoin kirjaimellisesti elinkautinen.

Elinkautisen vankeusrangaistuksen ehdonalaissäännön tiukentaminen sai kansanedustajilta kannatusta. Reilu puolet vastanneista on sitä mieltä, että elinkautisvangin vähimmäistä istumisaikaa tulisi pidentää.

Nykyisin elinkautisvanki voi päästä ehdonalaiseen vapauteen 10—12 vuoden istumisen jälkeen tai tasavallan presidentin armahduksesta.

Moni edustaja moitti vastauksessaan sitä, että elinkautisesta pääsee ehdonalaiseen automaattisesti.

Sanoman maakuntalehtien kyselyyn vastasi sähköisesti 78 kansanedustajaa 30.9.—20.10.2011. Vastaajia on kaikista puoleista.

Näin kysyttiin:

Nykyisen lainsäädännön mukaan murhasta tuomitaan aina elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Valitse seuraavista väittämistä ne, joiden kanssa olet eniten samaa mieltä.

Murhasta pitäisi voida tuomita elinkautista lyhyempi vankeusrangaistus.

Murhasta pitäisi voida tuomita kovennettu tms. elinkautinen vankeusrangaistus.

Olen tyytyväinen nykyiseen murhaa koskevaan lainsäädäntöön

Nykyisen lainsäädännön mukaan elinkautisvanki voi päästä ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan, kun vankilassaoloaikaa on kertynyt 12 vuotta (alle 21-vuotiaalla 10 vuotta). Valitse seuraavista väittämistä se, jonka kanssa olet eniten samaa mieltä.

Vankilassaoloajan vähimmäismäärän pitäisi olla lyhyempi.

Vankilassaoloajan vähimmäismäärän pitäisi olla pitempi.

Olen tyytyväinen nykyiseen elinkautista vankeusrangaistusta koskevaan lainsäädäntöön.

Norjan joukkomurhan jälkeen on keskusteltu kuolemanrangaistuksesta. Voisitko missään tapauksessa hyväksyä kuolemanrangaistuksen?

Kyllä

En

En osaa sanoa

Mielipiteitä oli mahdollisuus perustella avoimilla vastauksilla.

Kommentteja kuolemantuomiosta
Kenenkään henki ei ole toista arvokkaampi. Toki pitää olla täysin poikkeuksellinen tilanne.
Janne Sankelo (kok.)
Joukkomurhat tai esimerkiksi kannibalismia sisältävät paloittelusurmat ovat niin hirveitä tekoja, että niiden kohdalla voisi harkita jopa kuolemantuomiota.
Kalle Jokinen (kok.)
Lapseen kohdistuneen seksuaalimurhan yhteydessä olisin valmis hyväksymään kuolemanrangaistuksen, jos näyttö on sataprosenttinen.
Juho Eerola (ps.)
Tunnetasolla voisin vastata kyllä, erityisesti kun lakia sovellettaisiin rikoksentekijöihin, jotka kajoavat toisten ihmisten elämään sekä lapsiin kohdistuvien raakuuksien kohdalla. Lähtöasetelmana on kuitenkin arvomaailma, että jokainen ihminen on tärkeä.
Suna Kymäläinen (sd.)
Kommentteja elinkautisesta ja rangaistuskäytännöstä
Yksi pohdittava asia voisi olla lisäpakkokeinojen käyttäminen yhdessä ehdonalaisen kanssa. Esimerkiksi antabus-lääkitys, jalkapanta tai huumausainetestit ehdonalaiseen päässeille väkivaltarikollisille.
Oras Tynkkynen (vihr.)
Tavoitteena tulee olla kansalaisten turvallisuuden takaaminen, ei vankipaikkojen vähentäminen, tilastojen kaunistelu tai rahan säästäminen.
Pertti Hemmilä (kok.)
Seksuaalirikosten tuomiot ja lapsiin kohdistuvien rikosten rangaistusten käytäntöä on syytä tarkastella ja muuttaa niitä kovemmiksi.
Tuula Väätäinen (sd.)
Vankien olojen ei pidä olla ainakaan parempia kuin laitoshoidettavien vanhusten.
Johanna Jurva (ps.)
Konnatkin nauraa tälle loputtomalle ymmärtämiselle ja anteeksiannolle.
Kalle Jokinen (kok.)
Erityisen huono on se säännös, jossa moninkertainen törkeiden rikosten tekijä on aina automaattisesti ’ensikertalainen’, kun on ollut kolme vuotta vapaalla edellisen törkeän rikoksensa vankilassa olon jälkeen.
Teuvo Hakkarainen (ps.)
En usko siihen että kovemmat rangaistukset vähentävät rikollisuutta. Tärkeintä olisi panostaa vankien rehabilisoitumiseen, tarjota oikeat eväät päästä kiinni oikeaan elämään, jos henkilöllä halukkuutta löytyy.
Silvia Modig (vas.)