Linturengastaja unohti renkaan kotiin

Kuvaaja: Hannu Huhtinen/Tarsiger.com

Aikaisemmin iberiantiltalttia pidettiin tiltaltin alalajina, mutta nykyisin se on tunnustettu omaksi lajikseen. Lintua ei ole vielä bongattu Suomessa kertaakaan. Nyt otettu DNA-näyte saattaa todistaa Ristisaaren havainnon iberiantiltaltiksi. Vuosi sitten Jörgen Palmgren otti näytteen samanlaisesta linnusta, mutta silloin havainto osoittautui tiltaltin ja iberiantiltaltin risteymäksi.

Ristisaaressa iberiantiltaltin pyydystänyt Jörgen Palmgren on tunnustettu lintututkija. Hän on työskennellyt Helsingin yliopistolla luonnontieteen keskusmuseossa ja kirjoittanut lintukirjallisuutta. Rengastuslupa hänellä on ollut vuodesta 1972 ja hän toimii Bongariliiton työvaliokunnan puheenjohtajana.

Jos Ristisaaressa pyydystetty lintu osoittautuu iberiantiltaltiksi, se on Palmgrenille 411. Suomessa havaitsema lintulaji. Suomessa on vain 15 henkilöä, joilla on vielä enemmän lintupinnoja eli havaintoja eri lajeista. Hän kertoo rengastaneensa vajaan 40 vuoden aikana satojatuhansia lintuja.

Keskiviikkona Palmgren pääsi linnun havaintopaikalle lintubongarien toisessa aallossa. Bongarien etujoukko seurasi tuomipensaassa olevaa lintua noin 20 metrin päässä.

— Joukko oli liian lähellä lintua, ja siirryimme 10 metriä taaemmas, Palmgren kertoo.

Palmgren perusti kahden muun rengastajan kanssa ryhmän, joka viritti havaintoalueelle kaksi lintuverkkoa. Sen jälkeen lintua houkuteltiin soittimesta soitetun ääninäytteen kanssa verkkoon. Lintu lensi verkon lähettyviltä viitisentoista kertaa kiihtyneen oloisena, sitten lintu istahti oksalle noin viideksi minuutiksi, lopetti laulamisen, värisi ja heilutti siipiään.

— Se äänteli sirisevää ääntä, Palmgren kertoo.

Lopulta lentoon lähtenyt lintu osui verkkoon niin, että pää jäi verkkosilmukkaan. Palmgren nappasi linnun tutkittavaksi. 5 kylkihöyhentä ja yksi pyrstösulka irrotettiin. Palmgren mittasi siiven mitan taipeesta käsisulkien kärkeen, pyrstön pituuden, 8 käsisulan pituuden, kyynärsulat, käsisulkien kovertumien pituuden sekä nokan ja nilkan pituuden.

— Lintu rengastetaan tavallisesti heti, kun se saadaan käteen, mutta huomasin että sopivan kokoinen rengas puuttuu, Palmgren kertoo.

Näytteenoton jälkeen lintu kuvattiin. Alakuvat otettiin niin, että lintu oli kädessä selkä kämmentä vasten pää etusormen ja keskisormen välissä. Sen jälkeen otettiin yläpinnasta kuva niin, että Palmgren puristi lintua koipien tyvestä. Tätä kuvaa varten linnun selkä siistittiin, sillä höyhenpuku menee pyydystämisessä ja käsittelyssä yleensä sekaisin.

Palmgren arvelee, että käsikuvia oli ottamassa ainakin 20 henkilöä. Tilannetta etäämmältä seurannut lintuharrastaja Ari Seppä puolestaan muistelee, että kuvaukseen osallistui paremminkin 50 ihmistä. Seppä muistelee kummastelleensa kuvaustilannetta kaverinsa kanssa.

— Siinä meni kauan aikaa.

Palmgren mukaan lintua tutkittiin ja kuvattiin korkeintaan 15 minuuttia. Sen jälkeen hän päästi linnun maahan.

— Se lähti maata pitkin liikkeelle, ontuen toista siipeä, Palmgren sanoo.

Erään paikalla olleen mukaan lintu putosi Palmgrenin kädestä maahan metrin korkeudelta, kun päästötilanteessa lintu normaalisti lähtee lentoon.

Kotkalainen lintukirjailija-harrastaja Mikko Pöyhönen saapui Ristisaareen tuntikausia tapahtuneen jälkeen. Hän teki iltakahdeksalta yhden viimeisistä havainnoista, sillä torstaina lintua ei enää löydetty.

— Jos pakoetäisyys on alle puoli metriä, ja lintu vaan pomppii maassa, eikä välitä ihmisistä, niin aika huonoltahan se näyttää, Pöyhönen kuvailee tilannetta.

Kukaan lintuharrastajista ei tiedä, mihin lintu keskiviikon ja torstain välisenä yönä katosi. Ari Seppä muistuttaa, että saaressa on ainakin yksi kettu, ja keväällä nähtiin supikoiran jälkiä. Myös varpushaukat ovat saaressa tuttuja vieraita.

— Olen optimisti ja uskon, että lintu on vaihtanut paikkaa, Palmgren sanoo.