Ennustaminen vaikeaa metsäteollisuudessakin

10.10.2017 4:00

1990- luvun alussa muun muassa Metsäserlan väki päätteli, että tulevaisuus ei voi olla hienopaperin teossa – ja kuinkas sitten kävikään. 10 vuoden päästä suomalaiset metsäfirmat ostivat ympäri maailmaa kannattamatonta paperikapasiteettia, josta sittemmin on yritetty päästä eroon.

10–15 vuotta sitten olisi ollut uskaliasta väittää, että Suomesta tulisi markkinasellua maailmalle puskeva maa. Tv-dokumentit julistivat, kuinka sellunteko muuttaa eteläiselle pallonpuoliskolle. Nykyinen selluinnostus muistuttaa vähän noita 2000-luvun vaihteen paperitehdasostoksia. Siirtyminen paperinteosta takaisin raaka-aineen tuottajaksi muistuttaakin hieman aikamatkaa 100 vuoden taakse.

Kun sellun maailmanmarkkinahinta joskus taas romahtaa, ollaan tilanteessa, jossa kapitalismi astuu luonnonsuojelijan rooliin. Teknisesti vanhoja sellutehtaita lopetetaan, uudemmat ajavat vajaakäynnillä ja samassa taloustaantumassa voidaan lopettaa taas muutama paperikonekin.

Hakkuiden lisäämisestä puhutaan paljon, mutta hallituksen päätöksellä lopputuotteita harvemmin myydään ulkomaille. Selluntuotantokin on Suomessa vuonna 2017 vielä vuoden 2005 tasolla. Kuka osaisi ennustaa, millä tasolla se on vuonna 2050 ja millaisia sellulaatuja silloin tehdään?

Ari Huuskonen, Kuusankoski