Auttamista ei pidä kriminalisoida

12.9.2017 4:00

Vuoden 2015 mukana tuoma turvapaikanhakijoiden määrän raju nousu ja sitä myöten maassamme aivan uudessa mittaluokassa tavattu laittomasti maassa olevien, eli niin sanottujen. paperittomien ilmiö on herättänyt joissain poliittisissa toimijoissa tarpeen nostaa keskusteluun myös auttamisen kriminalisoimisen. Minusta siinä liikutaan todella vaarallisilla vesillä.

Auttajalle ei voida antaa todistelutaakkaa siinä, onko apua tarvitseva henkilö laillisesti vai laittomasti Suomessa.

Yhtenä tulokulmana voidaan pitää sitä, että harvoin yksittäinen henkilö ryhtyy auttamaan laittomasti maassa olevaa ilman taustaorganisaatiota. Tällaisia taustaorganisaatiota, joiden toimintaperiaatteisiin kuuluu auttaa kaikkia apua tarvitsevia ovat muun muassa evankelisluterilainen kirkko ja Suomen punainen risti SPR. Molempien toimintaa leimaa ajatus siitä, että auttamiskynnyksen ratkaisee avun tarve, ei apua tarvitsevan status. Näillä molemmilla organisaatioilla on legitiimi asema suomalaisessa yhteiskunnassa ja esimerkiksi SPR:n toimintaa säädellään erillislailla ja presidentin antamalla asetuksella.

Toinen tulokulma on se, että auttajalle ei mielestäni voida antaa todistelutaakkaa siinä, onko apua tarvitseva henkilö laillisesti vai laittomasti Suomessa. Usein auttaminen perustuu anonyymiin toimintaan, jolloin avuntarve on henkilöllisyyttä tai asemaa ratkaisevampi motivaatio auttamistoiminnalle. Viranomaisella on oikeus ja velvollisuus varmentaa ihmisten henkilöllisyys tai status, mutta vapaaehtoiselle auttajalle tällaista velvollisuutta ei voida sälyttää.

Keskusteluissa tilannetta on usein verrattu siihen, että onhan nytkin seksinostokin kriminalisoitu ihmiskaupan uhreilta ja alaikäisiltä ja näissä tapauksissa todistelutaakka on ostajalla. Mielestäni seksinostoa ja auttamista ei voida missään nimessä rinnastaa toisiinsa. Näissä toiminnoissa motivaatio on aivan erilainen suhteessa toiseen ihmiseen.

Mielestäni lainsäätäjän tulee olla niin fiksu, että hän osaa nähdä erilaisissa tilanteissa kriminalisoinnin seuraamukset ja mahdolliset hyötysuhteet. Rangaistus pelotteena on varsin tehoton kriminaalipoliittinen keino. Tämän ovat jo lukuisat tutkimuksetkin todenneet. Ylipäätään lainsäätäjällä on lukuisia muita yhteiskuntapoliittisia keinoja ohjata ihmisten käyttäytymistä, kuin erilaisten asioiden kriminalisointi. Tällä toimenpiteellä todistelutaakkakin siirrettäisiin ihan väärään kohteeseen ja annettaisiin myös laittomasti maassa olevalle väärää signaalia, sillä vain viranomaisella on mahdollisuus varmentaa ihmisen henkilöllisyys ja status. Tavallisella auttajalla ei ole.

Hanna-Kaisa Lähde (vihr.), Kotka