Luonnonvarojen vapaa valtausoikeus historiaan

9.7.2017 4:00

Viikko sitten uutisoitiin löytyneen 34 miljardin arvoinen skandiumesiintymä Savosta. Somessa närää herätti monelle yllätyksenä tullut tieto, että hyöty tästä löydöstä on jälleen valumassa ulkomaiselle suurpääomalle, ei suinkaan savolaiselle maanomistajalle tai yhteiskunnalle.

Suomella on todella kiire muuttaa

Suomessa maan pinnan alapuolella olevat luonnonvarat omistaa se taho, joka alueen ensiksi itselleen valtaa. Monet asiantuntijat ovat ihmetelleet, miksi Suomessa kaivosten perustamista ohjaa yhä tämä 1700-luvulta periytyvä ”löytäjä saa pitää” -periaate, vaikka monissa muissa maissa siitä on luovuttu.

Suomen lainsäädäntö on jäänyt jälkeensä, sillä oletettiin, ettei arvokkaita esiintymiä enää juurikaan löydy. Nyt kun tilanne on muuttunut, ja valtava osa Suomesta on jo ulkomaisten suuryritysten valtaamaa ja uusia esiintymiä löytyy edelleen vilkkaasti tulisi valtionkin muuttaa suhtautumistaan luonnonvaroihin. Luonnonvaroista on puhuttava kokonaisuutena, sillä kaivannaisten jälkeen vallattavien listalla on vuorossa pohjavedet.

Kaivosteollisuus ei ole ristiriidatonta liiketoimintaa. Sen tuoman vaurauden lisäksi syntyy aina suurta haittaa luonnolle. Kun on kyseessä luonnon kannalta vahingollisesta toiminnasta, olisi äärimmäisen tärkeää, että esiintymän synnyttämää vaurautta voidaan hyödyntää paremmin koko yhteiskunnan ja ympäristön eduksi.

Mielestäni lähtökohdan tulisi olla, että luonnonvarat ovat Suomen valtion, maakuntien tai kuntien eli sen kansalaisten omaisuutta, jonka käyttöön yhteiskunnalla tulisi olla etuoikeus. Jos jokin yksityinen taho haluaisi tutkia maaperää ja lopulta perustaa kaivoksen, tulisi alueesta maksaa riittävä korvaus ja kaivannaisista rojaltia tai veroa. Tämänlainen järjestely on voimassa isossa osassa muita länsimaita, miksi ei siis Suomessa?

Suomi on ratifioimassa EU:n ja Kanadan välisen vapaakauppasopimus CETA:n tämän vuoden syksynä. Sen myötä astuu voimaan niin sanottu investointisuoja, jonka mukaan yrityksien voittomahdollisuuksia heikentävät lakimuutokset voidaan riitauttaa ja käsitellä julkiselle sektorille aina miljoonia maksavassa välimiesmenettelyssä. Se on kaikkien lakien yläpuolelle luotu, yritysjuristien ylläpitämä oikeusaste, jossa valvotaan ainoastaan yritysten edun toteutumista.

Tämä tarkoittaa sitä, että Suomella on todella kiire muuttaa täysin järjenvastaista kaivoslainsäädäntöään. Tiedän, että luonnonvarojen paremmalla yhteiskunnallisella hyödyntämisellä on todella laaja tuki yli puoluerajojen. Vielä on mahdollista puuttua asiaan, jos kansalaiset ymmärtävät herätä puolustamaan kansallisvarallisuuttamme tai jos estämme epädemokraattisen investointisuojan ratifioinnin.

Joona Mielonen (vas.), Kotka