Tietosuojaa sovellettava potilaan eduksi

8.7.2017 4:00

89-vuotias kotkalainen, ikänsä vastuullista työtä tehnyt henkilö joutui sairaalakierteeseen. Häntä palloteltiin kuukausia keskussairaalan ja Karhulan sairaalan eri osastojen välillä, kunnes hän lopulta sai hoivapaikan yli kolmen kuukauden jonottelun jälkeen.

Potilas oli ilmoittanut hyväksyvänsä allekirjoittaneen henkilöksi, jolle tulee antaa tietoja hoidosta ja terveydentilasta. Asia oli kirjattu potilastietoihin.

Potilaan lähimmät sukulaiset ovat kaksi serkkua, jotka ansiokkaasti pitävät yhteyttä. Lisäksi on ystävä, joka päivittäin on ollut häneen yhteydessä. Ystävälle oli toistuvasti esitetty kysymys ”oletteko omainen”, eikä potilaan hoitopaikkaa ”paljastettu”.

Ystävämme terveydentila huolena soitin Kymenlaakson keskussairaalan keskukseen, josta puhelu ohjattiin päivystyspoliklinikalle. Siellä nimettömänä esiintynyt hoitaja vastasi tiedusteluuni potilaan sijainnista ”Oletteko lähiomainen? ”.

Kerroin, ettei potilaalla ollut elossa olevia lähiomaisia ja että olin ystävä ja toiminut hänen lääkärinään vuosia. Vastaus oli ”mitään tietoja ei anneta”. Asiaa ei auttanut kertomukseni potilastiedoissa oleva merkinnästä luvasta tietojen antamiseen.

Tapaus on esimerkki siitä, miten tietosuojalakia tulkitaan ahtaasti potilaan vahingoksi. Näin potilas ei hyödy siitä ystävä- ja tukihenkilöverkosta, josta voisi olla erityistä apua hänen jaksamiselleen ja terveydentilalleen

Oleellista on asiallinen potilaan tietosuoja, jota tulee soveltaa niin, ettei siitä aiheudu potilaalle enemmän haittaa kuin hyötyä.

Pentti Tiusanen, kirurgian erikoislääkäri, Kotka