”Kristillinen rakkaus” ei vakuuta

4.7.2017 4:00

Vastasin Pekka Soranummelle kirkkoon kuulumisen haitoista epäsuorasti, koska siihen kuulutaan kirjavista syistä ja koska vastaus vaatisi paljon palstatilaa (KySa 6.6., 8.6., 1.7.).

Soranummi korosti kristinuskon rakkaudellisuutta, vaikka päähahmot ovat kostonhimoinen Jumala ja ikuisella piinahelvetillä uhkaava Jeesus. Kertomus huipentuu Jeesuksen uhraamiseen. Jumalan viha paisui sellaisiin mittoihin, että sovitukseksi kelpasi vain Pojan veri. Aiemmin Jumala harrasti etnisiä puhdistuksia ja tapatti omiaankin: jopa 3 000 kerralla!

Niinpä ei ole ihme, että myös kristillisen kirkon historiaa leimaa monenlainen raakuus.

Jeesus näki ”parannusihmeensä” enteinä Jumalan valtakunnan läpimurrosta ja Saatanan häviöstä. ”Jos minä Jumalan sormella ajan riivaajia, valtakunta on tullut.” Jeesus piti sairaita henkien riivaamina. Karkotusvoimaa hän delegoi opetuslapsille: ”Parantakaa, herättäkää kuolleita, ajakaa pahoja henkiä.”

Fanaatikot ovat ristiriitaisia. Jeesus esiintyi rauhanruhtinaana mutta myös kiivaili, ettei ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekkaa, tulta ja riitaa. Hän oli myös omahyväinen: ”Joka torjuu minut, tuomitaan. Jos ei vihaa isää, äitiä, vaimoa, lapsia ja omaa elämää, ei voi olla opetuslapseni.”

Jeesuksen persoonan ylistystä on ihmeteltävä. Jo sankaritarinaa luova Uusi testamentti esittää hänet usein äksynä ja armottomana. Kuva on kaukana hyvästä paimenesta, joka kärsivällisesti etsii yhtä karitsaa.

Hannu Eklund, Kotka