Maakuntauudistus muutakin kuin sotea

10.1.2017 4:00

Maakuntien yritysten toimipaikoista merkittävä osa on alkutuotannon piirissä. Niissä harjoitetaan maatalouden lisäksi myös muuta yritystoimintaa. Monella maatilalla sivuelinkeinosta onkin kasvanut pääelinkeino.

Monella maatilalla sivuelinkeinosta onkin kasvanut pääelinkeino.

Ei ole yhdentekevää, miten maakunnassa järjestetään maaseudun yrittäjiä koskettavat viranomaispalvelut. Maatalousyrittäjien näkökulmasta keskeisiä asioita on kolme: maaseutuhallinto, lomitusjärjestelmä ja eläinlääkintä. Nämä kaikki tulevat olemaan maakunnan hoidettavia toimintoja.

Maakuntauudistuksen rahoituksessa on huolehdittava, että eläinlääkintähuoltoon ja lomitukseen on riittävät resurssit. Väestöpohjaan painottuva rahoitusmalli syrjii harvaan asuttuja vähäväkisiä maakuntia, joissa on suhteessa paljon alkutuotantoa.Virkaeläinlääkärijärjestelmä on paras tapa turvata tuotantoeläimille ja pieneläimille palvelut sekä niiden kohtuullinen hintataso.

Uudistuksessa on huolehdittava eläinlääkintäpalvelujen saatavuudesta myös maakuntien reuna-alueilla. Tällöin päivystysalueet eivät saa olla liian suuria ja päivystäjiä on oltava riittävästi. Vaikka kotieläintilojen määrä laskee, ei resursseja voida samassa suhteessa vähentää, koska tilakoot sekä tilojen etäisyydet kasvavat.

Myös kotieläintilojen lomitusjärjestelmässä on vastaava tilanne. Tilamäärän väheneminen ei suoraan vähennä lomituspalvelujen tarvetta tilakoon kasvaessa. Maakuntauudistus on hyvä kohta myös korjata osalle tiloista laaditut liian alhaiset työajan mitoitukset, mikä tarkoittaa, ettei lomittaja pysty suoriutumaan vaadituista tehtävistä annetussa ajassa.

Maaseutuhallinnossa uudistus ei välttämättä tarkoita suurtakaan muutosta asiakkaan näkökulmasta. Maaseutuhallinnon palvelujen sähköistyminen, paljon puhuttu digitalisaatio, ei poista henkilökohtaisen palvelun tarvetta. Aina on tilanteita, joissa asiakas tarvitsee henkilökohtaista kontaktia ao. viranomaiseen.

Maatalousyrittäjillä on huonoja kokemuksia valtakunnallisesti viljelijöiden asioita hoitavasta Maaseutuvirastosta eli Mavista. Tukien eli elintarvikkeiden hinnanalennuskorvausten maksatusten myöhästymiset ja kohtuuttomaksi paisunut byrokratia ovat saaneet niidenkin yrittäjien lasin vuotamaan yli, joilla se on aina puoliksi täynnä.Maakuntauudistuksessa on huolehdittava, että maaseutuhallinnosta ei muodostu ”maakunnallista mavia”.

Yksi keskeinen ratkaistava asia on, millä tavoin asiakkaiden ääni tulee kuulluksi uudessa maakuntahallinnossa. Niin kunnissa kuin myös ELY:ssä on nykyisellään voitu huolehtia erilaisten lautakuntien ja neuvottelukuntien kautta keskusteluyhteydestä viranomaisten ja asiakkaiden välillä. Myös tulevassa maakunnallisessa mallissa tämä on syytä varmistaa.

Vesa Kallio, toiminnanjohtaja, MTK-Etelä-Savo ja MTK-Kaakkois-Suomi