Hyvinvointia lisätään parhaiten huono-osaisuutta torjumalla

9.1.2017 4:00

Alueuudistus.fi-sivustolla todetaan, että ”Sote-integraatio ja eheä palvelukokonaisuus tarkoittaa sitä, että, että palvelut on mahdollista saada sujuvana hoito- tai palveluketjuna, eikä asiakas putoa palvelujen väliin.” Palveluiden väliin putoaminen toteutuu todennäköisesti useimmin niiden asiakkaiden kohdalla, jotka käyttävät palveluita eniten. Yksi suuri ryhmä ovat yhteiskunnan huono-osaiset. Samaisella sivustolla hakusanat ”köyhyys” tai ”huono-osaisuus” eivät tuota yhtään tulosta. Samaan aikaan ”valtio” ja ”kunta” tuottavat toista sataa hakutulosta. Olemme huolissamme, kuinka huono-osaisimpien tuen käy tulevissa maakunnissa.

Olemme huolissamme, kuinka huono-osaisimpien tuen käy tulevissa maakunnissa.

Huono-osaisuus on vaikeasti hahmotettava kokonaisuus. Siinä kietoutuvat erilaiset ei-toivottavat asiat yhteen. Pahimmillaan kyse on asunnottomuudesta, elämänhallinnan ja terveyden ongelmista, perhe-elämän ristiriidoista ja taloudellisesta katastrofista sekä kyvyttömyydestä päästä näistä irti ja toteuttaa edes niitä valintamahdollisuuksia, joita olisi tarjolla. Yksittäisiä oireita voidaan hoitaa, mutta juurisyyt eivät löydy yhdenkään ammattialan tai hallintosektorin sisältä. Tilanteen korjaaminen vaatii hyvää yhteistyötä näiden välillä.

Huono-osaisuus ei ole ainoastaan yksilön ongelma, vaan se heijastuu monin tavoin ympäröivien ihmisten elämään ja yhteisöön. Karkeimmillaan edellä luetellut ongelmat saavat perheiden arjen sekaisin ja lastenkin elämän raiteiltaan, jolloin pahimmillaan puhutaan perheväkivallasta ja lasten sijoittamisesta perheen ulkopuolelle. Huono-osaisuuden kasautuessa tapahtuu helposti asuinalueiden eriytymistä, joka helposti ruokkii koko alueen turvattomuutta ja levottomuutta. Huono-osaisuuden vähentäminen tai sen aiheuttamien ongelmien lieventäminen vaatii usein raskasta palvelutuotantoa, mikä aiheuttaa kohoavia taloudellisia kustannuksia palveluiden tuottajille. Tiivistäen voidaan sanoa, että huono-osaisuudella on inhimillinen, sosiaalinen ja taloudellinen hintansa.

Nykyään puhutaan, ja aiheesta, niin sanotuista NEET-nuorista, joiden kiinnittyminen koulutukseen ja työelämään ei onnistu. Hyvin usein nämä nuoret ovat myös toimeentulotuen pitkäaikaisia saajia. Vuoden 1990-luvun laman jälkeen ongelmat vähenivät, mutta kohosivat taas vuoden 2008 laman jälkeen. Koulupudokkaiden asemassa ei ole taas tapahtunut suurtakaan muutosta, mikä osoittaa joko toimenpiteiden puutetta tai tehtyjen toimien tehottomuutta.

Alueelliset erot ovat varsin pysyviä. Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien nuorten suhteellinen asema on pysynyt koko ajan kaikkein heikoimpana Kymenlaakson kurottaessa viime vuosina samaan kastiin. Nuorten asema pysyy huonona niissä maakunnissa ja kunnissa, missä se on ollut sitä aiemminkin ja päinvastoin. Nuorten huono-osaisuus on vahvasti rakenteellista ja alueellista.

Vailla ammatillista koulutusta ja pitkäaikaisesti työttömistä nuorista aikuisista kahdella kolmesta on taustalla rikostuomio tai psykiatrinen diagnoosi. Yhdeksän kymmenestä on joutunut turvautumaan toimeentulotukeen. Mitä ilmeisimmin tarvitaan täydellistä remonttia niiden nuorten koulutuspolkuihin ja -muotoihin, joiden oppimisen estävät tai tulevaisuutta kaventavat joko perheen tai lapsen vaikeudet. Tarvitaan pitkäaikaista ja laaja-alaista tukea perheille ja kasvaville lapsille. Pistemäinen tuki ei kanna hedelmää.

Maakunnan asukkaan hyvinvointi tulee ottaa sote-uudistuksen ohjenuoraksi niin, että se ohjaa myös kuntien ja järjestöjen toimintaa. Muutoin käy helposti niin, että kaikkein huono-osaisimmat tippuvat sote-palveluiden ja ehkäisevän kunnallisen työn väliin samaan aikaan kun kansalaisyhteiskunta järjestöineen ei löydä paikkaansa ja rahoitusta ihmisten hyvinvoinnin tukemisessa. Osaoptimointi, mahdollistaen huono-osaisimpien tuen unohtamisen, löytää uudessa mallissa nämä rajat nopeasti.

Koko maakunnalle, sen kaikille toimijoille, tulee asettaa yhteiset tavoitteet, joilla taataan ja tavoitellaan koko väestön hyvää elämää ja täyttä osallisuutta yhteisöjen toimintaan. Väestön hyvinvointia ei kohoteta pelkästään hyvinvointia kohottavilla toimilla, vaan erityisesti huono-osaisuutta vastustamalla.

Sakari Kainulainen.dosentti, erityisasiantuntija,Reija Paananen, tutkija Kirjoittajat työskentelevätDiakonia-ammattikorkeakoulussa (Diak) THL:n ja Diakin Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohankkeessa