Kuntaministeri Henna Virkkunen ja Kansallinen kokoomus näyttävät hyppivän OECD:n pillin tahdissa. OECD:n mukaan kunnan väestöpohjaksi tarvitaan 200000 asukasta, jotta palvelut toimisivat laadukkaasti. Suomessa pitäisi karsia kuntamäärä 336:sta 60-70:een maakuntakokoiseen kuntaan.

Onko kuntauudistus vain keppihevonen ja oikeutus keskittäjäpuolueille, kokoomukselle ja SDP:lle, kansanvallan murentamiseksi? Johtavatko tehdyt rajut leikkaukset kokoomuksen kannatuksen romahdukseen?

Mitenkäs muualla? OECD:n ohjeita ei noudateta ainakaan Ranskassa (kuntia 37000), Saksassa (kuntia 13300), Italiassa (kuntia 8000) tai Sveitsissä (kuntia yli 2000). EU-Suomi näyttää olevan nykyhallituksen johdolla EU:n ”edistyksellisin mallioppilas”.

Pohjimmiltaan on kysymys puoluetaktisesta hallinnollisesta silmänkääntötempusta. On olemassa pienkuntia, jotka ovat hoitaneet palvelunsa mallikelpoisesti, ja on paljon taajamia, jotka puolestaan pyrkivät keskittämällä saamaan lisäkillinkejä velkaiseen kirstuunsa ympäryskuntien veronmaksajilta. On kyse alueellisista vallansiirroista kokoomukselle ja SDP:lle. Suurkaupungit yrittävät kaapata poliittisen vallan itselleen kaventamalla kansanvaltaa ”säästöjen ja palvelujen” nimissä.

Pakkotahtisella kuntakarttapolitiikalla ei luoda yhtenäistä Suomea, jossa Kehä kolmosen ulkopuolestakin huolehdittaisiin, ja jossa koko maa pidettäisiin asuttuna, ja jossa palvelut pelaisivat asuinpaikkaan katsomatta tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Ihminen unohtuu ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet vain huonontuvat suurkunnissa.

Kokoomuksen linjanvedot ovat pelkkää talouspolitiikkaa. SDP näyttää irtisanoutuvan pakkoliitoksista. Tapahtuuko hallitustyössäkin repeämisiä?

Herääkin kysymys, että ulkoistetaanko kehyskuntien byrokratiasta, varuskunnista, vankiloista, poliisilta, tullilta ja terveydenhoidosta leikattavat eurot Kreikan konkurssirahastoon ja veroparatiiseihin. Luottamuspula on melkoinen. Suomen nykyiset velat ylittävät pian vuosibudjetin. Ei ihme, että kriittiset kansalaiset kysyvät, minne ne rahat oikein menevät, kun palvelut vain huononevat ja leikkaukset lisääntyvät. Kenen hyväksi päättäjämme oikein toimivat?

Kari Kilpiö

Pyhtää