Vaaleissa valitaan päättäjiä, ei valittajia

Tuli taas päivän (16.2.) lehtiä lukiessa mieleen, että ”politiikka om mahdollisuuksien taidetta”, jota kaikki eivät hallitse.

Eduskunnassa yksi kansanedustaja (ps.) kantelee oikeuskanslerille ja Haminassa kaksi valtuutettua (vas.) on saanut valitukseensa hylkäävän tuomion. Samalla, kun tämän tapaista toimintaa jatkuvasti harrastavat päättäjät eivät ymmärrä sitä, että heidät on valittu päättäjiksi eikä ruikuttajiksi, he tunnustavat tahtomattaan poliittisen heikkoutensa. Sama koskee niitä paikkakunnan paikallisia päättäjiä, jotka aina ruikuttavat kirjoituksissaan siitä, että enemmistö tekee vääriä päätöksiä eikä ymmärrä heitä. Se kun on niin vaikeata, että muilla onkin toisenlainen näkemys asioihin.

Pienenkin poliittisen ryhmän edustajaa kuunnellaan, ja hän voi vaikuttaa merkittävästi päätösten sisältöön, jos osaa asiansa, osaa käyttäytyä ja saa toiminnallaan arvostusta muiden päättäjien joukossa. Tästä paras esimerkki on Kotkassa veteraanivaltuutettu Esko Almgren (kd.). Kansanedustajat ja valtuutetut valitaan, tai ainakin pitäisi valita, päättäjiksi, ei valitusten ja kantelijoiden tekijöiksi ja toisten päättäjien arvostelijoiksi julkisuudessa. Se tehtävä kuuluu rivikansalaisille.

Poliittisen päättäjän on ansaittava arvostuksensa. Eduskuntaan ja kunnanvaltuustoon pääsemiseksi ei tarvita muita edellytyksiä kuin riittävä äänimäärä. Sen jälkeinen urakehitys ja poliittinen vaikuttavuus ja arvostus tulee ainoastaan tekojen, joita toisetkin arvostavat, kautta.

Matti Piipari

Kotka