Kymen Sanomat julkaisi kirjoituksen ”Vanhemmat ja virkamiehet ovat kovin etäällä toisistaan”, jossa käsiteltiin lakkautusuhan alla olevia kotkalaisia kouluja. Suomen valtio ja kunnat elävät yli varojensa, joten ratkaisuja täytyy tehdä asian korjaamiseksi. Koulujen lakkautus on eräs keino saada haluttuja säästöjä, vaikka se ei pelkästään riitä talouden tasapainottamiseksi.

Jutussa Suvi Kervinen sanoi: ”Pelkästään rahasta puhumisen sijaan meidän pitäisi puhua siitä, mitä lapsille jätetään”. Tähän kysymykseen Kerviselle ja muille on lyhyt ja tarkka vastaus. Nykyiset sukupolvet jättävät tämän päivän lapsille ja heidän lapsilleen rutkasti velkaa. Lisäksi huoltosuhde muuttuu epäedulliseksi lapsille. Työssäkäyvien suhteellinen määrä laskee niihin ihmisiin nähden, jotka eivät käy töissä tulevaisuudessa. Pidemmän päälle on varmaa, että se käy rasittavaksi lapsille. Heidän keskimääräinen elintasonsa ja sosiaaliturvansa on alhaisempi kuin edellisten sukupolvien, ja eläkkeelle pääsee 70-vuotiaana.

Aikuiset jättävät lapsilleen nykymenolla velkaloukun. Kun lapset tajuavat asian, en ihmettelisi lainkaan, jos he tulevaisuudessa kippaisivat tämän päivän edunvalvojia lähimmältä laiturilta mereen. Katsovat korkeintaan sen verran perään, että mereen kipattu ei vahingossakaan nouse pinnalle.

Veikkaan, että kotkalaislasten pidentyvät koulumatkat ovat heidän elämässään pienimpiä murheita. Valtion ja kuntien rahapulan helpottamiseksi esitän tuntuvamman keinon säästöjen aikaansaamiseksi. Jäädytetään valtion ja kuntien työntekijöiden palkat aluksi viideksi vuodeksi. Ajanjakson jälkeen katsotaan, kannattaako jäädytystä jatkaa.

Julkisen talouden on pakko päästä ylijäämäisten budjettien tekemiseen, jotta Suomen valtio ja kunnat pääsevät maksamaan velkojaan pois. Korkotaso ei ole loputtomiin näin matala. Mitenkäs se temppu tehdään, kun edes jatkuvaa velkaantumista ei saada pysähtymään?

Pentti Heinonen

Hamina