Työväenliikkeen johto irtautunut työläisistä

Ennen ammattiyhdistys- tai puoluejohtajan täytyi osata johtaa työläiset puolustamaan oikeuksiaan. Tämän vuoksi heillä tuli olla puhujan lahjoja ja vahva itsetunto. He olivat kiinteässä suhteessa edustamiinsa työläisiin. Heidän oma elämänsä oli samanlaista kuin heidän edustettaviensa elämä, ja he vastasivat työläisten toiveisiin ja pysyivät uskollisina heidän etujensa ajamiselle.

Tänään on toisin. Nyt johtajien tehtävät ovat muuttuneet, nyt he hoitavat sopimusneuvotteluja tiettyjen pelisääntöjen mukaisesti ja pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan välttämään yhteenottoja ja sopimusten rikkomista. Työnsä he hoitavat työhuoneessaan ja suuren osan ajastaan kuluttavat sopimusten selvittämiseen ja tulkitsemiseen. Tällaiset johtajat ovat irtautuneet työläisistä. Heillä ei ole tarvetta kääntyä joukkojen puoleen, he ovat jokaisen kapitalistin toiveuni.

Johtajien suuret tulot ja muut edut aiheuttavat sen, että he alkavat pitää ammattiaan henkilökohtaisen vaurastumisen lähteenä ja työtään virkamiesten kaltaisena. He irtautuvat työläisistä ja omaksuvat liike-elämän etiikan. Työläiset menettävät paitsi oikeuden vastustaa, myös oikeuden ilmaista mielipiteensä, eikä ammattiliitoissa ja puolueissa enää päätä jäsenet vaan koneisto. Tärkeät päätökset tekevät työläisten johtajat eikä jäsenistö.

Raimo Väisänen

Hamina