Onnellisuutta voi oppia pienin askelin

Tätini puoliso oli vierailemassa pienessä, alkeellisessa kylässä Nepalin vuoristossa. Siellä ihmiset olivat kuulema todella ystävällisiä, iloisia ja kiitollisia. Heillä ei ollut paljon mitään, mutta he olivat silti onnellisia.

Olin ennen paljon tyytymättömämpi elämääni kuin olen nyt. En osannut arvostaa monia todella tärkeitä asioita elämässäni. Nyt useat pienet asiat saavat minut iloitsemaan.

Mielestäni ihmiset ovat nykyään todella epäkiitollisia. Aina vain halutaan lisää ja lisää. Se, kun aina murehditaan sitä mitä ei ole, tekee surulliseksi. Usein myös elämän iloiset asiat, joita arvostaa, jäävät varjoon.

Olisi korkea aika istahtaa alas, hengähtää ja miettiä, mitä hyvää elämässä on — mikä tekee onnelliseksi, mitä arvostaa.

Elämästä löytää helposti pieniä asioita, joista voi iloita; kaunis aamu, hyvä koenumero. Koolla ei ole väliä, kunhan sitä arvostaa ja se tekee iloiseksi.

Onnellisuuden kliseet voi huoletta rikkoa. Esimerkiksi raha ei tee onnelliseksi. Moni köyhän perheen lapsi, joka ei ehkä omista sitä hienointa tietokonetta, voi olla paljon onnellisempi kuin joku lellitty lapsi, joka omistaa kaikki mahdolliset elektroniikkavempeleet.

Onnellisuutta voi oppia pienin askelin. Jos joka päivä yrittää etsiä vaikka viisi asiaa, jotka tekivät iloiseksi, hiljalleen elämä muuttuu kokonaisuudessaan mukavammaksi.

Vilja Tukeva

Langinkosken yläkoulu