Koivulan koulu Koivulan lapsille

Olen seurannut keskustelua koulujen lakkauttamisesta ja siitä, että oppilaat vähenee niin Koivulan koulussa kuin muuallakin. Olen muuttanut Koivulaan noin seitsemän vuotta sitten, eikä minun perheeseen kuulu muita alaikäisiä kuin kissa Onni ja koira Roni. Olen siis siinä mielessä puolueeton tarkkailija.

Ensimmäinen asia, mitä olen ihmetellyt, on se, että oppilaat vähenee Koivulassa. Suurin osa Koivulan taloista on rakennettu 50-60-luvulla, ja niissä asuu vielä pieni osa alkuperäisiä asukkaita. Toinen puoli asukkaista on heidän lapsiaan eli noin 60-70-vuotiaita. Nyt, kun tästä toisesta sukupolvesta aika jättää, niin näihin taloihin muuttaa nuoria ihmisiä, jotka puuhastelevat peiton alla niin kuin ennenkin, ja tarvitsevat koulua ja päiväkotia vielä enemmän kuin nyt.

On outo ajatus, että Koivula kuolisi ja tänne ei muuttaisi enää nuoria ihmisiä. Ehkä kaupungin päättäjien kannattaisi ottaa huomioon Koivulan ihmisten ikäjakautuminen ennen kuin tekevät lopullisia päätöksiä.

Olen itse asunut aikuisikäni kerrostaloissa, missä ihmiset eivät tunne eivätkä tervehdi toisiaan. Täällä on elämä ihan toisenlaista. Ihmiset tervehtivät vaikka välttämättä eivät tunnekaan. Tietävät kuitenkin, että ollaan koivulalaisia.

Jos koulu loppuu, niin loppuu myös yksi asia mikä kuuluu Koivulan aamuun ja päivään. Käyn lenkillä koiran kanssa aamulla ja päivällä suurin piirtein siihen aikaan, kun lapset menevät kouluun tai tulevat koulusta. Sieltä kuuluu aina välillä ”moi”, vaikka ei ole aavistustakaan, kuka hän on.

Yhtenä päivänä olin koiran kanssa lenkillä, kun tuli pieni tyttö koulusta vastaan ja kysyi, onko se Kettu? No ei ollut, vaikka oli sen näköinen

Tahdon omasta puolestani tällä kirjoituksella sanoa sen, että ei ole kysymys pelkästään siitä, missä lapset käy koulua. Vaan myös siitä, että lapset ja heidän koulumatkat ovat osa myös Koivulan ”kylänraittia”.

Jos Herra Kaupunginjohtajalta on unohtunut, että muuallakin on elämää kuin kaupungintalolla, niin minulla on tuolla yläkerrassa kaksi vapaata huonetta. Voin ottaa hänet sinne vaikka viikoksi asumaan niin näkee, että eletään sitä täällä Koivulassakin ainakin niin kauan kuin on koulu, kauppa ja päiväkoti. Tervetuloa!

Jouko Niskanen

Koivula, Kotka