Väestökehityksen kuolemankierre uhkaa Eurooppaakin

Maailmaa uhkaavat monet muutkin julmat vainoojat kuin sodat. Paljon on kirjoitettu energialähteiden ansaitsemattomasta arvonlisästä niiden haltijoille ja ansaitsemattomasta arvokuopasta muille. Veden ja elintarvikkeiden väheneminen ja epätasainen saatavuus lisäävät eriarvoisuutta jo kansakuntien lähtökohdissa. Suuresta ahdingosta on vaikea nousta. Mutta kaikki ei ole ennalta annettua. On myös omia vikoja, jos on omia ansioitakin.

On alettu kiinnittää huomiota myös väestön uusiutumiseen tai paremminkin uusiutumattomuuteen. Joissakin elinvoimaisissa ja nousevissa kansakunnissa tai niiden osissa väestö lisääntyy voimakkaasti. Pian ne ehkä tarvitsevat nykyistä enemmän elintilaa, ja se tietää sotia.

Päinvastaista kehitys on siellä, missä yhteisön elinvoima ei riitä, ja kuollaan ja tapetaan toisiaan joukkotuhon tasolla. Sekin voi tietää sotia.

Nämä vitsaukset eivät johdu yksinomaan luonnon antimista tai niiden puutteesta. Ne johtuvat myös kansakuntien omasta toiminnasta. Korkean elintason ja korkean teknologian maista ääriesimerkki on Japani. Ennustetaan, että siellä on vuonna 2060 alle 15-vuotiaita kahdeksan miljoonaa ja yli 64-vuotiaita 35 miljoonaa. Se on itse aiheutettu kohtalonomainen kuolemankierre. Euroopan unioni seuraa perässä. Ollaankin perimmäisten kysymysten äärellä.

Tarttiskohan täällä Suomessakin tehdä jotakin? Yhteisöllisyys tulisi nostaa yksilön edelle, tai ainakin sen rinnalle. Lapsia pitäisi tulla. Kotiäitiys pitäisi nostaa kunniaan. Lapsilisät ylös. Perheenäideille kunnon korvaus ja eläke-edut. Työelämä sellaiseksi, että kotiäiti voi toteuttaa niitäkin tarpeitaan lapsitilanteen salliessa. Isovanhempien osa tulisi harkita uudestaan sekä auttajina että autettavina. Olisiko antiikin harmonia-käsite otettava hedonismikiihkon sijaan. Näitäkin voisi kysyä presidenttiehdokkailta.

Pertti Huhtanen

Kotka