Meillä on meneillään presidentinvaalit, mutta eräitä (varsinkin nuoria) äänestäjiä kuunnellessani olen aika hämmentynyt. On sellainen tunne kuin olisi meneillään jonkinlainen show tai äänestys vain suvaitsevaisuudesta, tai vain protesti jonkinlaisen muutoksen tarpeen puolesta.

Hei herätys! Olemme valitsemassa presidenttiä eli kansakunnan isää, joka parhaiten pystyy hoitamaan virkansa niin kotimassa kuin missä tahansa tilanteessa maailmalla.

Kaikki kunnioitus Pekka Haavistolle hänen avoimuudestaan ja sulavasta käytöksestään. Hän on varmaan mies paikallaan vihreiden kansanedustajana, mutta nyt pitää ajatella sopivuutta presidentiksi.

Millä tahansa mittarilla verrataan Sauli Niinistöä ja Pekka Haavistoa, niin Niinistö on ylivertainen. Hänen elämänkokemuksensa, koulutuksensa ja työpanoksensa niin eduskunnassa ja hallituksen ministerinä kuin Euroopan rahamaailman tärkeänä päätöksentekijänä ovat arvokkaita meriittejä, joiden lisäksi voi mainita karismaattisen ja tyylikkään olemuksen.

Olen suvaitsevainen homoseksuaaleja kohtaan. Ymmärrän, että homous ei ole oma valinta. me kaikki olemme erilaisia, ja se on elämän rikkaus.

Mutta, ajatellaanpa asiaa seuraavalta kantilta. Isämme, äitimme, isoisämme ja isoäitimme kävivät läpi kovat taistelut puolustaessaan Suomen itsenäisyyttä, ja onnistuivat, mutta maksoivat erittäin kovan hinnan. Mitäköhän tuumisivat isämme ja isovanhempamme, jos saisimme puolustusvoimien ylipäälliköksi homoseksuaalisen sivarin? Nyt on rauha, ja sitä kaikki arvostamme ja vaalimme, mutta jos...!

Sauli Niinistöstä saamme demokraattisesti ajattelevan, kaikki kansanryhmän huomioon ottavan presidentin, koska hän ymmärtää, että vain siten voi presidentti toimia. Se on hänen työnkuvansa.

Raija Vilkas

Kotka