Luontoihmisten mielestä kaikki syyt puuttua ilveskannan luontaiseen kehitykseen ovat tekosyitä. Heidän mielestään ilveksen metsästykselle löydy mitään kriittisesti kestävää perustetta.

Kun suurpetojen (karhu, susi, ilves) aiheuttaman saalistuspaineen johdosta Kainuun metsäpeurakanta romahti 1700 yksilöstä 800:aan eli 53 prosenttia, niin tästä syystä entisen vihreiden kansanedustajan emeritus professori Erkki ”Susi” Pulliaisen mielestä Kuhmon alueen ilvekset olisi tapettava metsäpeurakannan suojelemiseksi, koska niitä oli jo riittävästi muuallakin.

Muuallakin saaliseläinten tihentymäalueilla on samankaltaisia ongelmia.

Kannanhoidollinen laillinen pyynti on mahdollistanut jo esimerkiksi pihoihin ja asutukseen tulevien cityilvesten poiston, koska ne koettu hyvin negatiivisena asiana. Nämä pihapiireihin hakeutuvat yksilöt voivat olla esimerkiksi sairauden aiheuttaman nälkiintymisen johdosta terveydellinenkin riski

Taloustutkimus Oy:n vuonna 2004 tekemän kyselytutkimuksen mukaan 82 prosentin enemmistö kannattaa, että suurpetoja on voitava säädellä ja vain yhdeksän prosentin vähemmistö oli eri mieltä.

Ilvesvastaisuutta ilmenee eniten poro- ja turkiseläintalouden, metsästyksen sekä kennelväen joukosta, jotka myös vaativat eniten ilveskannan vähentämistä.

Luonnonsuojelu- ja ympäristötahot taas vastaavasti haluaisivat ilveskannan kasvattamista, eivätkä hyväksy metsästystä kannan kasvua rajoittamaan. Heidän mielestään mm. tiedotus, valistus sekä asennekasvatus riittäisi ylläpitämään yhteiseloa ilveksen ja ihmisten välillä.

Maa- ja metsätalousministeriön mukaan minkään elinkeinon, väestöryhmän tai alueen osalle ei saa aiheutua kohtuutonta rasitusta. ”Suojeluväen” ajaman ekologisen kestävän käytön mallin mukainen toiminta, jossa ihmisten pitäisi vain sopeutua ja sietää koko ajan nousevia (mm.) ilveskantoja, aiheuttaa jatkuvaa vastakkainasettelua enemmistönä olevan ”paikallisväestön” kanssa. Paikallisesti ihmiset, joihin kantojen kasvusta aiheutuneet ongelmat konkretisoituvat, haluaisivat omalta osaltaan olla vaikuttamassa myös päätöksen tekoon,kun tarvetta ilmenee.

Tämä on suurin ongelman aiheuttaja luonnon kestävän käytön osalta paikallisen väen ja luontoväen välillä.

Jari Hakola

Kotka