Pakkoruotsin tilalle maantuntemuksen kurssi

Olen opettanut ruotsia noin 35 vuotta, keskikoulussa, lukiossa, Kouvolan kieli-instituutissa ja sen jälkeen, kun se liitettiin Helsingin yliopistoon, Helsingin yliopiston lehtorina, kunnes jäin sairauseläkkeelle. Olen myös ollut osallisena sekä peruskoulun että lukion ruotsin oppikirjojen laatimisessa.

Jo lukion opettajana olin sitä mieltä, että ruotsinopetus oli tehtävä vapaaehtoiseksi, jolloin motivaatio ja tulokset paranisivat huomattavasti. Tämä käsitykseni on yhä vahvistunut kuultuani nykyisillä opettajilta, miten vähäisiä ruotsinopetuksen tulokset peruskoulussa ja lukiossakin nykyisin ovat motivaation puutteen vuoksi.

Ruotsin ja ruotsin kielen merkitys suomalaisille vuosisatojen kuluessa on kuitenkin ollut niin suuri, että minusta kaikkien suomalaisten olisi opittava ruotsin alkeet: lukusanat, tervehdykset ja toivotukset ja muut tavallisimmat sanat ja fraasit, ehkä sata sanaa ja fraasia. Sanojen (varsinkin nimien) oikeaan ääntämiseen käytettäisiin paljon aikaa. Se on nykyään aivan retuperällä.

Myös olisi tunnettava perusasiat Ruotsin historiasta sen jälkeenkin, kun Suomi liitettiin Venäjään 1809, sekä maan nykyinen tilanne.

Kyse olisi siis maantuntemuksen opettamisesta. Kielioppi unohdettaisiin kokonaan. Tällainen kurssi, josta yritettäisiin tehdä mahdollisimman mielenkiintoinen, kestäisi vain yhden vuoden.

Samanlainen maantuntemuksen vuoden kestävä kurssi järjestettäisiin myös Venäjän, toisen naapurimaamme, kielestä ja historiasta.

Vapaaehtoisena voisi aloittaa varsinainen kielen opiskelun seitsemänneltä luokalta ja jatkaa sitä lukiossa kuten nykyisinkin. Yhden vuoden maantuntemuksen peruskurssin käyneille olisi tehtävä mahdolliseksi aloittaa vapaaehtoinen ruotsin tai venäjän-opiskelu. Olen varma että tällaisia peruskurssin motivoimia oppilaita kyllä tulisi.

Niiden, jotka katsoisivat (pakollisen) maantuntemuskurssin riittävän, ei tarvitsisi peruskoulussa eikä lukiossakaan opiskella yhtään enempää ruotsia tai venäjää.

Seppo Mussalo

Kotka