Raul Lehto vaatii ankarampaa rangaistuskäytäntöä Suomeen ja varsinkin ehdottoman vankeusrangaistuksen käytön lisäämistä (Lukijat 9.1.). Hän toteaa, että suuren maailman ilmiöt ovat rantautuneet Suomeen, ja maassamme on tarve arvokeskustelulle asioiden hoitamiseksi. Yritän selventää, miksi ankarampi vaihtoehto ei välttämättä ole parempi, ja mikä on ollut suomalaisen rangaistuskäytännön suunta viimeiset kymmenen vuotta.

Rikoksesta määrätyllä rangaistuksella on kaksi tavoitetta. Ensinnäkin sillä on pelotevaikutus, mikä tarkoittaa, että kansalaiset eivät tee rikokseksi luokiteltua tekoa, sillä he pelkäävät siitä tuomittavaa rangaistusta. Voidaan myös puhua moraalia luovasta vaikutteesta, kun kansalaiset alkavat kokea rikokseksi luokitellun teon vääräksi. Toiseksi voimme puhua erityisehkäisevästä vaikutuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että tekijä ”oppii” vankilassa taas lainkuuliaiseksi eikä enää tuomionsa jälkeen riko lakia.

Suomalaisten tekemiä seksuaali- ja väkivaltarikoksia leimaa tekijän ja monesti myös uhrin päihteiden alaisena toimiminen. Tällöin pelotevaikutus ei valitettavasti toimi, sillä humaltunut tekijä harvoin harkitsee tekojensa seurauksia. Humalatila ei tietenkään saa toimia tuomiota alentavana seikkana, mutta halusin vain tuoda esille, miksi rangaistuskäytännön koventaminen tuskin alentaisi rikollisuutta.

Mitä tulee tekijän ”parantumiseen” vankilassa, voimme todeta, että tilanne on päinvastainen. Vankilaan tuomitut lähes poikkeuksetta jatkavat rikos- ja linnakierrettään. Hyvänä esimerkkinä muun kuin vankeusrangaistuksen käytöstä toimii yhdyskuntapalvelu, johon tuomitut uusivat rikoksensa pienemmällä todennäköisyydellä kuin vankeusrangaistuksen kärsineet.

Raul Lehdon kannattaa lisäksi muistaa, että mediassa uutisoidaan vain poikkeukselliset rangaistukset, eikä suinkaan yleistä rangaistuskäytäntöä. En tunne kyseistä tapausta Rovaniemeltä, jossa ihminen haudattiin elävältä, mutta keskimääräinen vankeusrangaistus taposta on yli yhdeksän vuotta ja murhasta ainoana rangaistuksena on määrättävä elinkautinen. Mielestäni kyseiset rangaistukset ovat riittäviä. Sekä törkeän pahoinpitelyn, että raiskauksen minimirangaistukset ovat koventuneet puolella vuodella viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Suurin osa suomalaisen rikollisuuden syistä juontaa juurensa paljon syvemmälle kuin itse tekoon. Tekijät ovat usein syrjäytyneitä, yksinäisiä tai heidän lapsuutensa on ollut vaikea. Rikollisuuden alentaminen ja yleisen turvallisuuden parantaminen ei siis piile kovemmissa rangaistusasteikoissa vaan ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä. Hyvä sosiaalipolitiikka on parasta kriminaalipolitiikkaa.

Timo Nevaranta (sd.)

Kotka