Kovempia rangaistuksia ja arvokeskustelua

Olemme saaneet lehdistä lukea maassamme sattuneista rikoksista. Rovaniemellä puolustetaan surmaajia, jotka hakkasivat, hukuttivat ja lopulta hautasivat elävältä uhrinsa toteamalla, että hukuttaminen ei ole kovin raaka tapa tappaa. Siis suorastaan inhimillinen?

Muistissa ovat myös useat raiskaustapaukset, joissa ehdollisia tuomioita perustellaan teon harkitsemattomuudella ja sillä että ”akti” kesti lyhyen aikaa. Vastaavia tapauksia on otsikoitu usein, unohtamatta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä tapauksia, joiden tuomiot ovat naurettavia.

Sitten tapaus, jossa pankkivirkailijaa epäillään avustamisesta rahan anastamisessa, sehän lienee selvää,että törkeästä ryöstöstä seuraa vähintään kaksi vuotta ehdotonta. Onhan aivan hirveän raakaa jos rikos kohdistuu rahaan!

Valelääkärinkin tapauksessa ehdotonta tuli lähinnä taloudellisin perustein. Ja vuosien varrelta on muistissa tapauksia, joissa omaa omaisuuttaan tai kotiaan puolustanut on saanut sellaiset rapsut, että varmasti tuntuu. Ylilyönnit ”kodinpuolustamisessa” ovat asia erikseen.

Olen vahvasti sitä mieltä, että yhteiskunnassa olisi vakava arvokeskustelun paikka siitä, millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää. Rikoksen ja rangaistuksen tulisi ehdottomasti olla suhteessa toisiinsa.

Keskustelua pitäisi käydä kokonaisvaltaisesti, ottaen mukaan terveyteen, ympäristöön, talouteen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Osaoptimointi vie vain huomion toisaalta kokonaisuuden säilyessä muuttumattomana. Suomessa on ollut hyvä ja kohtuullisen turvallista elää, mutta suuren maailman ilmiöt ovat rantautuneet tännekin. Niihin on kyettävä reagoimaan nopeasti ja tiukasti, muistaen, että pelkkä rangaistus ei riitä, vaan tarvitaan nimenomaan arvokeskustelua syistä ja seurauksista.

Vastuu ja sitä kautta elämisemme laatu yhteiskunnassa lähtee meistä jokaisesta, on turhaa luulla, että asiat hoituvat itsestään.

Raul Lehto (ps.)

Pyhtää