Asevelvollisuus tukee kansanvaltaa

Jonkin aikaa, kuten aina ajoittain, on tämänkin lehden palstoilla käyty kiivasta keskustelua maanpuolustuksen supistamisesta ja lakkauttamisesta.

Sodan uhka, sota ja muut väkivallanteot ovat kuuluneet ihmiskunnan elämään aina perustuen ihmisen omistushaluun, ja väitän ihmisluonteen pysyneen ennallaan sekä jos mahdollista vielä pahentuneen. Sotalaitos parhaimmillaan estää sodalla uhkaamisen ja sotatoimet, sekä huonommassa tapauksessa torjuu tehdyn hyökkäyksen. Vanha viisaus ”maassa on aina armeija, jos ei oma, niin vieras” pitää yhä paikkansa, joten oman sotalaitoksen lakkauttaminen tuo ehkä pienellä viiveellä vieraan sotalaitoksen tilalle. Liittoutuminen toisten kanssa saattaa olla hyväksi tai pahaksi, mutta todellisuudessa kukaan muu ei esimerkiksi meidän maatamme tule puolustamaan, ellemme sitä itse tee. Onhan maailmanhistoriassa tietenkin esimerkkejä, lähellä ja kaukana, miten ystävät ovat tulleet kansoille avuksi, mutta jostakin syystä tuo kansa onkin sitten jäänyt sitä auttamaan tulleen ja paikalle jääneen ystävän sotajoukon valvontaan.

Yleistä asevelvollisuutta on moitittu kalliiksi ja toiset taas ovat kehuneet sen edullisuutta, mutta eräs tärkeä asia on keskustelussa tyystin unohdettu, nimittäin asevelvollisuuden oleminen kansanvallan välineenä ja takuuna. Palkka-armeija on, vaikkakin sen ollessa yhteiskunnan turvana, myös vaara ja uhka yhteiskunnalle. Tämä on nähty ja koettu monissa sotilasvallankaappauksissa ja kumouksissa maailmalla ja sama vaara piilee myös vapaaehtoisarmeijassa.

Palkka-armeijasta muodostuu pieni, yhteiskunnan sisällä mutta kuitenkin siitä erillään oleva vallan välikappale, jolla on todellista voimaan perustuvaa ja tavoiteltavaa omaa valtaa. Palkka-armeijan kaltainen asema on myös vapaaehtoisella sotilasjoukolla ja ainakin itse suhtautuisin meillä kovasti epäillen sotilasjoukkoon, joka olisi koottu vapaaehtoisista siviilissä nyt maastopukua käyttävistä nuorista nahkapäistä.

Asevelvollisuusarmeija takaa sen, että jokainen varusmiespalvelusta ja naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittava sekä kertausharjoituksiin osallistuva reserviläinen omaa ”sisäpiirin tietoa” puolustusvoimista, ja näin tiedon kulku ja suoranainen valvonta toimii jatkuvasti. Ainakin Suomessa asevelvollisuusarmeija on todellinen kansanarmeija edustaen tasavahvasti koko yhteiskuntaa, ja se tulisi säilyttää mahdollisimman hyvin juuri sellaisena kuin jotkut viisaat ovat sen maamme itsenäisyyden alussa suunnitelleet. Aihe on vuosikymmenien saatossa monin tavoin testattu ja hyväksi havaittu, joten ei ole mitään syytä ryhtyä sitä pilaamaan. Meillähän on jo kokemuksia yhteiskunnan toimintojen ulkoistamisista ja tietenkin maanpuolustuskin voitaisiin kilpailuttaa taloudellisin perustein, mutta en haluaisi enää sitä nähdä ja kokea, enkä sitä siis suosittele.

Sairaudet eivät siirry historiaan lopetettavien sairaaloiden myötä, sodat eivät sammu sotaväen lakkauttamisella, poliisien poistaminen ei päätä rikollisuutta ja pelastuslaitoksen lakkauttaminen ei poista onnettomuuksia! Valitettavasti!

Juhani Leinonen

Hamina