Kaipaan yhteyttä lapsenlapseeni

Elämä on mennyt kovaksi Suomessa: rahasta on tullut ihmisarvon mittari. Ei enää kunnioiteta vanhempiakaan.

Turkissa käydessäni olen huomannut vanhempien kunnioituksen — siksi siellä on ehkä niin ystävällinen ilmapiiri.

Minäkin olen mamma/mummo ja olen surullinen, kun en ole kertaakaan saanut lastenlastani (nyt 7 vuotta) yökylään tai edes pariksi tunniksi. Matka ei ole este - kova sydän pikemmin. En halua vaipua itsesääliin, mutta uskon, etten ole ainut suruni kanssa. Voi jospa vanhemmat antaisivat lastensa pitää yhteyttä ja käydä vaikka yökylässä mamman luona.

Puhutaan hyvinvointiyhteiskunnasta, mutta monet meistä voivat pahoin. Osasyynä varmastikin on se ettei välitetä läheisistä; yhteisöllisyys on kadoksissa.

Asiaan toisi parannusta, jos vanhemmat antaisivat lastensa tavata mammoja ja pappoja. Lisäksi vietettäisiin yhteisiä juhlapyhiä, kuten joulua ja pääsiäistä. Lahjojen paljous ei olisi pääasia vaan yhdessäolo.

Mielestäni lapsenlapsilla ja isovanhemmilla pitäisi olla oikeus yhdessäoloon: se on rikkaus puolin ja toisin.

Eräs mamma