Ovatko johtajat hukassa?

Helsingin Sanomat julkaisi 4.2. kaksi merkittävää tilastoa. Koululaisten elämäntavat vaikuttavat dramaattisesti heidän koulumenestykseensä ja kuntatyöntekijät pitävät vaikuttamismahdollisuuksiaan vähäisinä.

Kysely kuntatyöntekijöiden näkemyksistä osoittaa työelämän shokeeraavia vääristymiä. Mahtaako tämä olla suoranaista seurausta nykyisistä kasvatusmenetelmistä? Ei mikään työyhteisö voi ainakaan pitkällä aikavälillä menestyä, ellei työn tuloksilla ja sen tekijöillä ole vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön ja siitä saatavaan palkkaan tai muuhun vastikkeeseen.

Jo kysymyksenasettelu tarkastelee nimenomaan järjestöjä ja luottamusmiehiä, ei työtätekevää työyhteisöä tai organisaatiota.

Onko perinteinen johtaminen unohtunut kokonaan? Ensisijainen vastuu sekä työn tuloksista että sen tekijöistä tulee olla esimiehellä. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Ei riitä, että ollaan johtajia. Johtajan on johdettava. Juokse sinä humma, sehän on sun homma. Johtaminen merkitsee usein ikäviä asioita. Vanha sotaväen sisäpalveluohjesääntö opetti, että on pidettävä tehtävä kirkkaana mielessä ja on myös pidettävä huolta omasta joukosta, oltava tietoinen heidän huolistansa ja murheistansa.

Nyt näyttää siltä, että luontainen esimies-alainen -vuorovaikutus on hävinnyt jonnekin etujärjestöjen vastakkainasettelun taakse.

Ei puhuta suoraan silmien tasalta, vaan kierretään jonnekin luottamusmiesjärjestelmän taakse.

George Orwellin Eläinten vallankumous kertoo, kuinka kelvoton isäntä vaihtuu terroriklikkiin. Isännällä tulee aina olla valtaa ja vastuuta enemmän kuin muilla. Se on perusasetelma. Vaikka onhan se rouva herrallakin.

Pertti Huhtanen

Hamina