Faktat ratkaisevat, eivät loukkaukset

Hannu Eklund vastasi sekä vastaukseeni (Yleisön Sanomat 27.10.) että Juha Tanskan kirjoitukseen (19.10.) uudessa mustamaalauskirjoituksessaan (30.10.). Tavalliseen tapaansa Eklund kiinnittää fanaattisuudessaan valitettavan paljon huomioita vastapuolen persooniin ja kansalaisoikeuksien polkemiseen.

Ensinnäkin Eklund kuvailee minua sanoilla ”nuoremman polven luterilainen politrukki Haaparinne”, koska mielestäni jokaisella on oikeus uskoa. Samaa mieltä kanssani on mm. Suomen perustuslaki. En kuitenkaan ole luterilainen kuin nimellisesti, kuten valtaosa suomalaisista, enkä varsinkaan mikään politrukki.

Olen pikemminkin jotain agnostikko-ateisti-panteisti-akselilta, tai jotain. En ole myöskään Eklundin näkemyksiä vastaan millään tasolla uskonnollisista, vaan nimenomaan oikeudellisista syistä. Uskomatonta, että Eklundin tapainen aikuinen mies sortuu noinkin halpamaiseen mustamaalaamiseen ja valehteluun. Kannattaa ensin tutkia ja sitten vasta hutkia, kuuluu vanha sananlasku.

Eklundin mukaan rippileirit tulisi kieltää siitä syystä, että ne koettavat vahvistaa kristillistä uskoa. Entä sitten? kysyn. Tietenkin tarkoitus on saada nuoria uskoon, mutta entä sitten kun tämä kuitenkin suoritetaan omasta tahdosta eikä pakottamalla tai manipuloimalla?

Kirjoittaja toteaakin, että niin poliittinen kuin uskonnollinenkin nuorisotyö on ”OK”, kunhan se ei sisällä uskonnollista tai poliittista julistamista. Mikseivät järjestöt saisi julistaa? Mikseivät aatteelliset yhdistykset saisi olla aatteellisia? Ei kai kukaan oleta, että esimerkiksi sosiaalidemokraattisten nuorten pitäisi pitäytyä objektiivisessa neutraaliudessa? Eikö Eklund usko, että nuoret kykenevät kriittiseen ajatteluun tai ajatteluun ylipäätänsä?

Toinen Eklundin argumentti on, että uskonnot ovat valetta. On aivan sama, ovatko uskonnot valetta, jokaisella on silti oikeus uskoa niihin.

Vaikka Eklund julistaa olevansa uskonvapauden puolustaja, on todellisuus karumpi. Eklund puolustaa vain ihmisten oikeutta uskoa kuten hän, siis oikeutta olla uskomatta, eikä kykene ymmärtämään fanaattisessa uskontovihassaan muiden oikeuksia. Surullista, sanoisin.

Toivottavasti SDP:stä löytyy enemmän suvaitsevaisuutta kuin sosiaalidemokraatiksi julistautuvasta Eklundista.

ZACHRIS HAAPARINNE

Filosofian ylioppilas