Uskonvapaus tarkoittaa myös oikeutta uskoa

Hannu Eklund otti kantaa (17.10.) kirjoituksessaan tapansa mukaan uskonasioihin, keskittyen tällä kertaa rippikoulukäytännön mustamaalaamiseen. Eklundin mukaan on väärin, että rippileirejä järjestetään, sillä nuoret saavat selvitysten mukaan niistä positiivisen kuvan uskonnosta. Eklundin mukaan tämä on manipulaatiota.

Ensinnäkin, rippikoulut eivät ole pakollisia kenellekään: jokainen voi itse valita meneekö rippileirille vai ei. Jos joku tahtoo rippileirille kuitenkin mennä, suodaan se oikeus hänelle. Muu olisi vapaan tahdon alistamista ja nuorten päätösvallan kaventamista.

Toisekseen, kyse ei ole mistään manipulaatiosta tai aivopesusta. Suomalaiset rippikoulut ovat eurooppalaisella mittakaavalla lähes täysin maallisia eikä niillä pakoteta ketään kääntymään. Leirin uskonnolliset kohokohdat ovat niinkin rajuja toimia kuin rukoilu, mikä ei ole edes pakollista, ja virsien laulaminen.

Tietenkin rippileireillä uskonto esitetään myönteisessä valossa, mutta toisin kuin Eklund, en näe tässä ongelmaa. Onko uskonnon esittäminen positiivisessa valossa lain vastaista? Eikö lapsia saisi kohdella rippileireillä hyvin vai mitä Eklund ajaa takaa?

Tämän lisäksi Eklund tahtoo kitkeä lapsilta ja nuorilta myös oikeuden kuulua kirkkoon. Miksi?, sitä en osaa sanoa. Ilmeisesti oikeus kuulua uskontokuntaan on Eklundin mukaan ”uskonnollista hyväksikäyttöä” ja ”manipulaatiota”. Tavoitteekseen Eklund ilmoittaa rippikoulujen ja lapsikasteiden lopettamisen.

Eklundin näyttää olevan ylitsepääsemättömän vaikea ymmärtää, että uskonvapaus tarkoittaa myös sitä, että jokaisella on halutessaan oikeus uskoa eikä olla vain ja ainoastaan uskomatta. Eklundin kaltaisen änkyrät eivät todellisuudessa ole sen parempia kuin fanaattiset uskovat, jotka koettavat väkisin tuputtaa omaa elämäntapaansa muille.

Todellisuudessa on parempi antaa kaikkien kukkien kukkia.

ZACHRIS HAAPARINNE

Filosofian ylioppilas

Jyväskylä