Pelko on huono johtamiskeino

PääkirjoitusEnnen työpaikoilla oli selvä järjestys. Herra johtaja oli herra johtaja ja alaiset alaisia. Insinööriä puhuteltaessa otettiin lakki päästä. Parhaita pomoja kunnioitettiin, useampia ehkä kuitenkin pelättiin.

Sellaista ei pitäisi olla enää nyt. Töitä tehdään avokonttoreissa ja tiimeissä. Yrityksen tavoitteet ja toimihenkilön osuus niiden saavuttamisessa selvitetään strategiapalavereissa ja kehityskeskusteluissa. Työelämän hyvät käytännöt määritellään monissa sopimuksissa ja määräyksissä.

Tampereen yliopistossa on meneillään Suomen akatemian ja Työsuojelurahaston rahoittama tutkimus. Se on kerännyt aineistokseen 101 vapaaehtoisesti kerrottua tarinaa elävästä työelämästä. Ne todistavat, ettei pelko johtamisen välineenä ole kuitenkaan tuntematonta nykyisinkään.

Pelkoja töissä aiheuttavat esimerkiksi uhkailu, eristäminen yhteisöstä ja tietojen panttaaminen. Pelottelu ei ole vain esimiesten käyttämä keino; työtoveritkin osaavat sen. Haitallisimpia ja turhimpia kuitenkin ovat juuri ne tilanteet, joissa pelkojohtaminen on astunut tulosjohtamisen, tavoitejohtamisen, laatujohtamisen tai minkä tahansa asiallisen vuorovaikutusmenetelmän sijaan.

Pelkojohtamiseen voivat sortua sellaisetkin esimiehet, jotka osaavat asiansa ja hallitsevat käyttäytymisensä. Erityisen herkkiä ovat ajat, jolloin yritys tai yhteisö on vaikeuksissa. Vaatii taitoa esittää laskevat tuloskäyrät yhteiseksi haasteeksi eikä käyttää niitä nöyryyttä edellyttävänä uhkana.

Työyhteisössä vallitsevat pelot eivät ole kenenkään etu. Työnantajalle ne aiheuttavat tehon ja tuottavuuden laskua, työntekijöille uupumusta ja pahimmillaan työkyvyttömyyttä. Pelkojohtamista estetään kiinnittämällä huomiota esimiesten valmiuksiin ja organisaatioiden avoimuuteen. Ne ovat yhä tärkeämpiä kun työssä jaksamisen arvo vain nousee.

Markku Espo