Ravintovalinnat entistä mutkikkaampia

Ei viikkoa ilman pohdintoja ravinnosta. Viimeisin keskustelu on käyty lisäaineista. Mitä ne itse asiassa ovat ja ovatko ne niin haitallisia kuin usein kuvittelemme. Professori Marina Heinonen Helsingin yliopistosta ihmetteli lisäainekammoamme. Hänen mukaansa kaksi kolmannesta elintarvikkeissa käytetyistä lisäaineista esiintyy luonnossa tai ihmisen elimistössä. Aineet myös tutkitaan tarkkaan. Kohtuuttomia määriä lisäaineita ei tietenkään pidä syödä. Esimerkiksi lapset voivat saada liikaa nitriittiä nakeista ja bentsoehappoa mehuista.

Kaipaamme luonnollisuutta. Tutkijoiden mukaan luonnollisuuden käsite on kuitenkin epämääräinen. Luonnollinen ei välttämättä tarkoita sitä, että jokin tuote olisi meille terveellisempi tai tuotantotavoiltaan ympäristöystävällisempi. Etuliitteet luomu, eko tai lähi eivät automaattisesti tarkoita parempaa ravintosisältöä. Luomusta voivat puuttua vitamiinit ja siinä voi olla enemmän tyydyttynyttä rasvaa. Eivätkä merkinnät lisäaineista tai valmisruoka ole aina huonompia vaihtoehtoja. Terveyden kannalta oikeiden valintojen tekeminen edellyttääkin kuluttajalta yhä enemmän tietoa hyvästä ravinnosta, halua ja aikaa lukea tuoteselosteita ja myös kykyä ymmärtää lukemaansa.

Sanoilla voi myös puijata itseään. Syömällä lähiruokaa, luomua ja terveysvaikutteisia elintarvikkeita voimme hykerrellä tekevämme oikeita valintoja. Samaan aikaan tuoreimpien selvitysten mukaan vain pieni osa suomalaisista syö edelleenkään riittävästi hedelmiä, kasviksia ja marjoja, vaikka kaikki ovat varmasti kuulleet niiden tärkeydestä. Tietoa ravinnosta on saatavilla enemmän kuin koskaan. Ehkä liiankin paljon. Tutkimustieto ja markkinoinnin kautta välittyvät mielikuvat menevät kuluttajan päässä sekaisin.

Jenni Järvelä

jenni.jarvela@kymensanomat.fi