Ilmiöt korostuvat, innostus vaihtelee

Tasavallan presidentti Tarja Halonen pohti viimeisessä valtiopäivien avauspuheessaan mm. nykyisen presidentinvaalitavan ongelmia. Pulma liian nopeasta virkaan astumisesta, jos vaali ratkeaa ensimmäisellä kierroksella, lienee helpommin ratkaistavissa kuin se, mistä saatiin esimerkki viime sunnuntaina: äänestäjien mielenkiinto notkahtaa kierrosten välillä.

Suora presidentin vaali on tähän asti erityisesti innostanut kansalaisia. Nyt äänestysprosentti putosi toisella kierroksella eduskuntavaalien tasolle. Maa myös jakautui jyrkästi. Lapissa äänestysaktiivisuudesta katosi lähes 10 prosenttiyksikköä.

Monen äänestäjän suosikki väistämättä tipahti ensimmäisellä kierroksella. Mieleen saattoivat palata motivaatiota alentamaan puheet presidentin karsitusta vallasta. Eikä sääkään suosinut.

Toisaalta vaaleissa nähtiin, ensimmäisellä kierroksella, ja varsinkin toiselle kierrokselle selvinneiden ympärillä, suurta innostusta, ajoittain melkein hurmosta.

Äänestäjiä innostava henkilövaalien jännite rakentuu ehdokkaiden ympärille. Jos ehdokkaat ovat leimallisesti pääkaupunkiseutulaisia, on luonnollista, että jännite heikkenee muun maan äänestysalueilla. Tämän seikan korjaaminen ja torjuminen vaalijärjestelmän kautta ei taida olla mahdollista.

Henkilövaaleja käydään tietenkin nykyaikaisin markkinoinnin ja mediaesiintymisen keinoin. Haetaan ja luodaan ilmiöitä. Olisiko siis vain hyväksyttävä, että tapahtuu samoin kuin muissakin julkisuuden ilmiöissä: nousevien tähtien nousu korostuu, ja karsiutuneet kannattajineen pettyvät.

Äänestysprosentin varmistaminen joskus ehdotetulla äänestyspakolla on idea, joka sopii Suomeen nykyisin vielä huonommin kuin joskus ennen. Äänestämisen helpottaminen nettivaaleilla voisi sekin tuoda pettymyksen; kokemuksen rinnastuminen idoliveikkauksiin voisi tuoda vielä suurempaa aktiivisuuden vaihtelua.

Markku Espo

markku.espo@kymensanomat.fi