Keskustalle virettä, SDP:lle tuskaa

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulokset on otettu hyvin eri tavoin vastaan viime vuosikymmenien kahdessa presidenttipuolueessa. Pää-äänenkannattajien tiistaiset otsikot tiivistivät tilanteen hyvin. Keskustan Suomenmaa riemuitsi: ”Paavo näytti mallia”. SDP:n Uutispäivä-Demari joutui toteamaan: ”Turpiin tuli”.

Molemmat puolueet saivat ehdokkaansa tämän omasta tahdosta. Paavo Väyrynen käytti tilanteensa, kun muita ei tahtonut löytyä. Paavo Lipponen halusi palata puolustamaan pääministerikausiensa saavutuksia.

Vaalirahakohujen, vaihtelevasti sujuneiden pääministerikausien sekä viime vuoden eduskuntavaalien rökäletappion jälkeen presidentinvaalien kolmas tila oli keskustalle voitto. SDP:n 30-vuotiselle presidenttipuolueen asemalle Lipponen toi surkeimman mahdollisen lopun.

Keskustassa on Väyrysen sitkeän kenttäkierroksen ja oivallisen kampanjataktiikan jälkeen aivan toista virettä kuin viime keväänä. Ei kuitenkaan ole ongelmatonta, että kunniapuheenjohtajan asema on vahvempi kuin puheenjohtajan. Vaikka Väyrynen ei haluaisikaan itse puheenjohtajaksi ensi kesän puoluekokouksessa, hänen sanansa painaa valinnassa.

SDP:ssä on kriisi, kun selvitellään, oliko huonon tuloksen syy ehdokkaan henkilö, vaalityön heikkous vai puolueen yleinen lamaannus. Jutta Urpilainen on menestynyt odotuksia paremmin ministerintehtävässään, mutta se vaatii myös paljon aikaa ja tarmoa, joka on pois puolueen johtamisesta. Puoluesihteeri Mikael Jungner sai kritiikkiä jo ennen presidentinvaaleja — mutta mistä löytyy pätevämpi, jos hän lunastaa erolupauksensa?

Aikaa ei ole paljon, sillä seuraava vaalikampanja odottaa aloittamistaan. Kunnallisvaaleihin on yhdeksän kuukautta. Presidentinvaalien tuloksen jälkeen ja kuntarakenneuudistuksen varjossa ne ovat keskustalle suuri mahdollisuus, mutta SDP:lle uusi uhka.

Markku Espo

markku.espo@kymensanomat.fi