Presidentti Mauno Koiviston katumusviesti väritti television viimeistä suurta vaalikeskustelua. Mikä Koiviston mielen on kääntänytkään, paluuta entisiin presidentin valtaoikeuksiin ei ole.

Vaikka valtaa on karsittu jo toistakymmentä vuotta, tasavallan presidentin rooli on silti edelleen muutoksessa. Se näkyy myös kansalaisten odotuksissa, jotka vaalien lähestyessä ovat usein tulleet esille. Presidentiltä halutaan yhä sellaista johtamista, johon ei muodollisesti ole edellytyksiä. Hän on arvojohtajana ja taustavaikuttajanakin edelleen arvostettu kansakunnan keulahahmo.

Odotusten ja suoran vaalin lisäksi kansalaisia innostaa sunnuntaina uurnille se, että vaaliasetelmasta on kehkeytynyt lopulta selvästi jännittävämpi kuin alkuun näytti.

Sauli Niinistön (kok.) ylivoimainen ennakkosuosio vie toiselle kierrokselle ylivarovaisten esiintymisten jälkeenkin.

Kilpa siitä, kuka pääsee Niinistöä vastaan, on sen sijaan tiukka, ja vahvimmilla eivät ole nyt ne, joiden syksyllä arveltiin olevan. Pekka Haavisto (vihr.) on tehnyt menestyksellisimmän kampanjan ja noussut eniten gallupeissa. Paavo Väyrysen (kesk.) omaleimainen vaalityö on myös tuottanut tulosta.

Paavo Lipponen (sd.) ja Timo Soini (ps.) sen sijaan ovat juuttuneet jonkinlaiseen puolustustaisteluun, erilaisista lähtökohdista. Kummankin puolueessa saatetaan torjuntavoittoa joutua etsimään keskinäisestä vertailusta.

Todennäköiselle toiselle vaalikierrokselle ei tule vastakkain miestä ja naista; se pääteltiin jo kun ehdokkaat oli asetettu. Perinteinen oikeisto/vasemmisto-pari on epätodennäköinen. Mahdollisimpia asetelmia on kaksi: jonkin verran odotettu euromyönteinen/eurokriittinen, tai sitten yllättävämpi: perinteisen puolueen kokenut suosikki vastaan vaihtoehto, jonka kannatus rikkoo perinteisiä rajoja.

Markku Espo

markku.espo@kymensanomat.fi